Kun turkkilainen kulttuuritutkimuksen professori Mahmut Mutman allekirjoitti vuoden alussa adressin, jossa toivottiin rauhaa Turkin hallituksen ja kurdien välille, hän ei osannut kuvitella seurauksia.
– En ajatellut sekuntiakaan, että jotain pahaa tapahtuisi yhden vetoomuksen takia.
Turkissa vetoomusten allekirjoitus on akateemikkojen ja toimittajien keskuudessa hyvin tyypillistä eikä aiemmin johtanut ongelmiin. Nyt asiat olivat toisin.
– Kun menin yliopistolle, ihmiset käyttäytyivät omituisesti. He säälivät minua ja pohtivat, mitä minulle tapahtuu.
Mutman ja muut allekirjoittaneet akateemikot joutuivat lynkkauskampanjan kohteeksi. Mutman sai lopulta syytteet 舡terrorismin tukemisesta舡 ja 舡Turkin valtion loukkaamisesta舡.
Jo ennen tätä Mutmanille ja hänen vaimolleen oli myönnetty stipendi Tampereen yliopistoon, jossa he nyt työskentelevät. Lähtöpäätöstä Turkista vauhditti painostus.
Yliopiston siivoojatkin menettivät työnsä
Vallankaappausyrityksen jälkeen Turkin tiedemaailma on joutunut ahtaalle. Tuhansia akateemikkoja on erotettu ja yliopistoja suljettu osana pidätyssarjaa, jossa hallitus on pyrkinyt putsaamaan valtion viroista ihmiset, joilla se epäilee olevan yhteyksiä vallankaappauksesta syytettyyn islamilaiseen Gülen-liikkeeseen.
Ruotsalaisen Lundin yliopiston turkkilaisprofessori Umut Özkirimli sanoo, että akateeminen vapaus Turkissa vaikeutui jo ennen vallankaappausyritystä. Özkirimli vieraili torstaina Helsingin yliopiston seminaarissa puhumassa Turkin tilanteesta.
- Gezi-protestien jälkeen sain joitain kirjeitä opiskelijoilta, jotka toivoivat voivansa opiskella Ruotsissa. Viime vuoden uusintavaalien jälkeen aloin saada niitä 3–4 kertaa viikossa.
– Vallankaappausyrityksen jälkeen olen saanut epätoivoisia viestejä, jossa pyydetään apua – niitä tulee opposition, vasemmiston, kurdien, alevien ja myös gülenistien edustajilta.
Hän arvioi, että osalla korkeissa viroissa toimineista akateemikoista on todella voinut olla yhteyksiä Gülen-liikkeen johtoon.
- Mutta entä yliopistoissa työskennelleet apulaisprofessorit, tutkimusapulaiset tai vaikka siivoojat? Nyt heidät on erotettu ja leimattu gülenisteiksi, vaikka heillä ei olisi tekemistä liikkeen johdon kanssa. Heidän pitäisi elättää perheensä, mutta he eivät voi gülenisti-leiman takia saada töitä.
Tutkimusrahaa poliittisen kannan mukaan
Erottamisen lisäksi tutkijat ovat kohdanneet syytteitä. On vaikea saada rahoitusta tutkimukseen, joka ei myötäile valtapuolueen ideologiaa.
- Ja jos opiskelija haluaa vaikka harjoittelupaikan valtion ajatushautomosta, sinun täytyy olla AKP:n tukija – muuten niihin on vaikea päästä töihin, Özkirimli sanoo.
Turkin valtapuolue AKP on valtakautenaan rakentanut useita kouluja peruskouluista yliopistoihin erityisesti pienempiin ja köyhempiin turkkilaiskaupunkeihin.
Siksi puoluetta kannattavat kokevat, että puolue on onnistunut itse asiassa parantamaan koulutuksen tilaa. Kriitikoiden mukaan taas kouluissa opetetaan AKP:n ideologian mukaisia asioita ja samalla kasvatetaan potentiaalisia äänestäjiä puolueelle.
Özkirimli arvioi myös, että koulut hyödyttävät AKP:ta jollain tapaa.
- Käytännössä ne ovat rakennuksia, jossa on AKP:n kannattajia.
– Nämä ihmiset ovat olleet vallassa kohta 15 vuotta. Heillä on ollut aikaa kasvattaa sukupolvi, joka saa äänestää kolmen vuoden päästä vaaleissa, hän summaa.
STT
Lundin yliopiston turkkilaistaustainen professori Umut Özkirimli sanoo, että länsimaat voivat auttaa turkkilaisia tutkijoita parhaiten myöntämällä heille avustusrahoja ja tutkijapaikkoja.
- Osa ihmisistä lännessä, kuten Ruotsin entinen ulkoministeri Carl Bildt, ovat yhtyneet hallituksen narratiiviin, jossa väitetään, että länsi tuomitsi liian hitaasti ja liian pienesti Turkin vallankaappausyrityksen. Minusta se on roskaa.
- Ensinnäkin, länsi tuomitsi vallankaappauksen. Toisekseen, emme tiedä tarpeeksi mitä vallankaappausyönä tapahtui ja miksi.
Torstaina Helsingin yliopiston Turkki-seminaarissa vieraillut Özkirimli ei kuitenkaan ajattele, että EU:n ja länsimaiden tulisi eristää Turkkia rangaistuksena.
- Turkki on liian tärkeä geopoliittisesti, jotta se voitaisiin eristää. Toisekseen, se asettaisi Turkin opposition entistä huonompaan asemaan.
Euroopan unionin ja muiden länsimaiden ei tulisi silti tyytyä vain hymistelyyn, vaan tarjota konkreettista apua Turkille.
- Länsi ei auta oppositiota vain toistelemalla miten huolissaan se on ja pyytämällä Turkin hallitusta kunnioittamaan lakeja. Lännen tulisi painostaa hallitusta niin paljon kuin mahdollista. Samalla sen tulisi auttaa yksilöitä - kuten tutkijoita tarjoamalla heille apua.