Työmarkkinaneuvotteluissa pitää olla riittävästi painetta, jotta tulosta syntyy. Tätä seikkaa korostettiin noin vuosi sitten, kun hallitus yritti pääministeri Juha Sipilän (kesk.) johdolla rustata Suomeen niin sanotun yhteiskuntasopimuksen.
Nopea palkkojen alentaminen oli tuhoon tuomittu esitys, vaikka Suomen kilpailukyvyn palauttamisen kannalta kustannusten alentaminen on perusteltua. Hallituksen oppivuosi on nyt takana ja ilmeisesti painettakin alkaa olla riittävästi.
Neuvotteluille varattua aikaa on enää jäljellä noin viikko. Keskusjärjestöt ja maan hallitus kokoontuvat kesäkuun 1. päivä pohtimaan, onko kilpailukykysopimus riittävän kattava. Näissä neuvotteluissa ratkaistaan ilmeisesti sopimuksen lopullinen kohtalo.
Ensimmäisenä kilpailukykysopimuksesta päästiin sopuun metsäalalla. Työaikaa kolmella päivällä pidentävä sopimus koskee 3500 metsäalan työntekijää. Toisena mukaan lähti mukaan kemianteollisuus. Sopimus koskee noin 12 000 työntekijää.
Maanantaina kerrottiin, että myös Metsäteollisuus ja Paperiliitto ovat päässeet sopuun. Tämän sopimuksen piirissä on noin 13 000 työntekijää. Sopimus on merkittävä, sillä metsäteollisuus vastaa reilua viidennestä Suomen kokonaisviennistä.
Paperimiesten päätös on tärkeä, mutta yhteiskuntasopimuksen syntymistä se ei takaa. Pää on vasta avattu.
Työnantajat vaativat, että sopimus syntyy myös Auto- ja kuljetusalan työntekijäliiton (AKT) kanssa. Mikäli AKT jää ulkopuolelle ja aiheuttaa ongelmia työmarkkinoilla, vienti pysähtyy eikä muillakaan sopimuksilla ole siinä tilanteessa arvoa.
Metsäteollisuuden mielestä keskusjärjestöjen pitää varmistaa, että AKT on mukana. EK:n puheenjohtaja Matti Alahuhdan mukaan logistiikkaketjun mukanaololla on iso merkitys, kun kattavuutta ensi viikolla arvioidaan.
Lähipäivät näyttävät, onko riittävän paineen puute ollut ainoa syy, etteivät neuvottelut ole aiemmin edenneet. Veronmaksajan näkökulmasta painetta rupeaa olemaan jo enemmän kuin riittävästi.
Ilmarisen johtaja Jaakko Kiander arvioi eilen, että Suomen talous kasvaa lähivuosina noin prosentin vuosivauhtia. Valtion velka jatkaa kasvuaan, mikä pakottaa hallituksen karsimaan valtion menoja. Sen luulisi luovan työmarkkinaosapuolille sopimiseen kannustavaa painetta. Sopimus toisi työmarkkinoille rauhan ja samalla osaltaan mahdollisuuden palata takaisin kasvu-uralle.