Päät­tä­jän päivä: Liisa Ansalan perhe kasvaa pian yhdellä pie­nel­lä tyy­pil­lä

Heräsin... aamulla kello 6.30 vaikka en ole aamuvirkku. Halusin vain niin paljon aamukahville.

Aamiainen... on minulle päivän kohokohta. Puuroa, marjasmoothie ja kahvi. Ah!

Ulkona... on aurinkoinen sää. Hyppään pyörän selkään ja kiidän kaupungintalolle.

Tapasin... päivän aikana suurlähettiläitä, viranhaltijoita, kuntalaisia ja päättäjäkollegoita.

Päättäjänä... minulle tärkeitä ovat muut päättäjät. Nämä tyypit ovat huippuja!

Politiikassa... parasta on nähdä muutos vaikka se olisikin hidas. Asia, ongelma ja tavoite kerrallaan.

Kokoukset... ovat tylsiä jos niissä pitää vain istua. Kaupunginhallituksessa olemmekin sopineet, että kokouksen aikana saa seisoa jos huvittaa. Haaveilen kaupunginhallituksen huoneeseen suurta sähköistä kokouspöytää, joka voitaisiin nostaa ylös ja voisimme pitää seisomakokouksia. Alvar Aalto, mitäs sie tykkäisit?

Kaupunkilaiset... ovat poliitikon henki ja elämä. Ei viisaus asu meissä yksin, vaan tarvitsemme evästystä, kannanottoja, toiveiden ja huolien esittämistä.

Perheeni... kasvaa pian yhdellä pienellä tyypillä, jota on odotettu kuin kuuta nousevaa. Päivät liikkuvat jo nyt hänen ympärillään. Milloin pieni jalka kaivaa tilaa kylkiluun alle, ja milloin huomaan, että ensimmäinen vaippapaketti on edelleen ostamatta.

Iltapäivällä... oli pakko saada päivän toinen kuppi kahvia. Rakastan kahvia, tulihan se jo selväksi?

Haaveilin... reissusta ulkomaille. Asuin opiskelujeni aikana hetken Japanissa ja maa vei sydämeni täysin.

Nauroin... ratketakseni, ihan vain koska elämää ei kannata ottaa niin vakavasti. Huonot vitsit kuuluvat vakiovarusteisiini. Olen perinyt kuivakan huumorini äidiltäni ja isältäni. Että kiitti vaan!

Kotona... ihastelin vauvan sukkia. Onhan ne vaan niin hitsin söpöjä!

Nukkumaan mennessä... olin taas kiitollinen elämälle. Tämäkin päivä oli mahtava.