Tummaksi patinoitunut hirsiseinä seisoo ryhdikkäänä rakennustelineiden takana, katto, kuisti ja ikkunat hohtavat uutuuttaan. Rakennustyömaalta rannan suuntaan avautuu peltomaisema, veden takana kumpuilee vaarainen metsä.
Tänne uuninmuuraaja Jaakko Moilanen rakentaa unelmaansa, peräpohjalaista perinnetaloa pihapiireineen.
Jos kaikki menee hyvin, tulevina vuosina ympärille rakentuu muitakin saman tyypin taloja, ja niistä kokonainen kylä.
Sopiva sijainti löytyi täältä, Rovaniemen Lehtojärveltä pitkän etsiskelyn jälkeen. Moilasen perheelle se mahdollisti myös kauan haaveillun paluumuuton.
– Turussa ehdimme asua toistakymmentä vuotta, Saarenkylässä kasvanut mies sanoo.
Paikkaa perinnekylälle hän etsi vaimonsa kanssa ensin kartalta ja kierteli sitten autolla sopivaa peltomaisemaa hakien.
– Tämä näytti sopivalta, tuolla on yksi alkuperäinenkin talokokonaisuuskin jäljellä, rakentaja osoittaa etuoikealla erottuvaa navettaa.
Hän pysäytti auton ja alkoi puheille pihatöissä olevan emännän kanssa. Tämä innostui myymään tonttia melkeinpä samoin tein.
Rakennustyöt käynnistyivät keväällä 2017 vanhan hirsirungon siirtämisellä uudelle paikalleen. Nyt Jaakko Moilanen tekee jo sisätöitä lämpimässä talossa.
– Vielä lämpö tulee puhaltimista, mutta kun putkimies ehtii paikalle, saamme maalämmön pattereihin.
Maalämmön lisäksi valmista taloa lämmitetään tulisijalla, jonka Moilanen muuraa talon keskiosaan. Pirtinmuuriin tulee leivinuuni, kulmapiisi ja puuhella.
Mikä erottaa peräpohjalaisen talon esimerkiksi pohjalaisesta?
– Täällä perinteinen talo on yleensä leveämpi ja matalampi, kun pohjalaistalo voi olla täysin kaksikerroksinen ja kapeampi.
Myös koristelussa on eroja, niiden osalta peräpohjalainen talo on karumpi, etenkin sisätilojen osalta.
Ensimmäinen perinnetalo avaa tietä muille tulijoille.
Alaounasjoen aluelautakunta ja Lehtojärven kyläyhdistys ovat jo toivottaneet perinnekylän tervetulleeksi. Sunnuntaina järjestettiin ensimmäinen avoin keskustelutilaisuus kyläläisille.
– Väkeä oli paikalla mukavasti, ja vastaanotto tuntui olevan hyvä, Moilanen toteaa.
Päämääränä on saada tonteista kaavamuutoksella perinnerakentamiselle sopivampia.
– Vähän suurempia kuin tämä eli noin 5 000 neliötä, ja vähän enemmällä rakennusoikeudella.
Peräpohjalaiseen pihapiiriin kuuluu kolme rakennusta: päärakennus, jota vastapäätä navetta ja toiselle reunalle puovi tai puoji eli varastorakennus.
– Meillä päärakennus söi lähes kaiken rakennusoikeuden, Moilanen vertaa.
Moilanen myös toivoo, että rakennusmääräykset huomioisivat perinnerakentamisen. Nykyisellään siirretty hirsitalo katsotaan uudisrakennukseksi, joka vaatii muun muassa koneellisen ilmanvaihdon.
Toiveissa on vielä täydentää pihapiiri kokonaisuudeksi, rakennuksineen viljelyksineen ja eläimineen.
– Lampaita, miksei joku lapinlehmäkin. Jos muita taloja tulee, peltoa voisi vuokrata yhteisviljelyyn.
Ajatuksen peräpohjalaisesta perinnekylästä Moilanen sai työkohteessa Seinäjoella, jossa Kitinojan perinnekylään on siirretty ja rakennettu uusia, perinteisen mallin pohjalaistaloja.
Miksei pohjoiseenkin voisi perustaa vastaavaa, hän huomasi pohtivansa.
– Käsitykseni on, että peräpohjalainen talo on jo uhanalainen. Moni ajattelee, että saksalaiset polttivat kaiken, mutta yksittäisiä rakennuksia on vielä siellä täällä pystyssä. Siinä on vain se, että jos taloja ei käytetä, ne painuvat pikkuhiljaa maahan.
Oman, tyhjilleen jääneen hirsitalonsa Moilanen löysi lehti-ilmoituksen avulla Patokoskelta. Tiettävästi 1860-luvulla valmistunut rakennus on vajaat 20 metriä pitkä ja 7,5 metriä leveä.
– Sain joitakin yhteydenottoja, mutta tämä oli kokoluokaltaan ainoa sopiva.
Perheeseen kuuluu kuusi lasta, joten tilaa tarvitaan.
Hirret numeroitiin ja siirrettiin uudelle paikalleen, vain joitakin yksittäisiä piti korvata uusilla. Myös esimerkiksi lattialankut, sisäovet ja ikkunoiden karmit olivat vielä käyttökelpoisia.
Nyt jo uudelleenmaalatussa lankkulattiassa voi erottaa ovensuussa askelten kuluttaman uran. Eteisessä on alkuperäinen penkki, jonka etujalat tapailevat tassumaista muotoa.
– Pirttiinkin tuollainen olisi, mutta katsotaan otammeko sen käyttöön. Museota tästä ei ole tarkoitus tehdä, vaan tavallinen nykyaikainen koti mukavuuksineen, Moilanen tähdentää.
Keittiö rakennetaan tilavaan pirttiin, pesuhuone, wc ja kodinhoitohuone alkuperäistä leveämpään, kokonaan uudelleenrakennettuun kuistiin. Muutoin huonejako säilyy alkuperäisenä. Jykevät kelohirret jäävät näkyville ainakin pirtin seiniin.
– Jos hirret on kaadettu noin 1850, ovat ne sitä ennen kelottuneet noin sata vuotta ja kasvaneet parisataa, jolloin taimia männyt ovat olleet 1500–1600-luvulla, Moilanen laskeskelee.
Muitakin kiinnostuneita
Keväällä 2016 Jaakko Moilanen esitteli näkemystään peräpohjalaisesta perinnekylästä Rovaniemen aluelautakunnille. Lehtojärven kylässä kiinnostuttiin ajatuksesta.
Noin 25 kilometrin päässä Rovaniemen keskustasta luoteeseen sijaitseva Lehtojärvi tunnetaan muun muassa kivikautisesta asuinpaikastaan.
– Perinnekylä sopii tänne hyvin, sanoo kyläyhdistyksen puheenjohtaja Riku Tapio.
Tapion mukaan alueen maanomistajat ovat ottaneet idean hyvin vastaan. Mielenkiinto on herännyt myös potentiaalisissa rakentajissa.
– Tiedossamme on jo kaksi muuta perhettä, jotka haluavat rakentaa kylään oman perinnetalon.
Seuraavaksi hanke edellyttää yleiskaavan päivitystä tonttien kokojen ja rakennustapaohjeistuksen osalta. Kaavamuutosta voivat hakea maanomistajat. Tapion mukaan kaavoittaja on suhtautunut alustavissa keskusteluissa myötämielisesti ajatukseen.
Kyläyhdistyksen tavoitteena on käynnistää hanke, jossa laadittaisiin perinnekylälle aluesuunnitelmat.
– Tässä voitaisiin esimerkiksi selvittää pihapiirien perinteisiä istutuksia.
Tällä hetkellä Suomen pohjoisin perinnekylä on tiettäväksi Stundars Sulvan kylässä Vaasassa. Rovaniemen seudulla konsepti on monelle tuntematon
– Kyläyhdistyksen tehtävänä on brändätä tämä meillä uudenlainen ajatus niin, että se menee mahdollisimman hyvin kaupaksi.
Peräpohjalainen perinnekylä
Lehtojärven kylään suunniteltu asuinalue, johon rakennetaan tai siirretään ainoastaan perinteisiä peräpohjalaisia talonpoikaisrakennuksia piharakennuksineen.
Muodostaisi yhtenäisen kylämiljöön rakennuksineen, kyläteineen, viljely- ja laidunalueineen.
1800-luvun ja 1900-luvun alun peräpohjalaiseen pihapiiriin kuuluu kolme rakennusta: päärakennus, navetta ja varastorakennus.
Vastaavantyyppisiä perinnekyliä on muun muassa Vaasassa ja Seinäjoella.