Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen muistaa presidentti Mauno Koiviston ennen kaikkea hyvin lukeneena ja ja laajasti oppineena yhteiskunnallisena ajattelijana. Koivistolla oli Liikasen mukaan myös hyvä vaisto ja myötäelämisen kyky. Hän antoi Liikasen mukaan tukea nuorelle valtiovarainministerille silloin, kun sitä ei pyytänytkään. Liikasen hyvin tuntema ja arvostama presidentti Mauno Koivisto kuoli myöhään perjantai-iltana.
Liikanen tutustui Koivistoon jo 21-vuotiaana kansanedustajana. Sosiaalisesti aktiivisen rouva Tellervo Koiviston aloitteesta Koivistojen kotiin kerättiin nuorten ihmisten piiri keskustelemaan ajankohtaisista asioista. Liikanen oli yksi kutsutuista.
- Koivisto halusi tietää, mitä nuoriso ajattelee, Liikanen muistelee yhteistyön alkamista Koiviston kanssa.
Koivisto oli Liikasen mukaan aktiivinen kuuntelija, mutta kaikki suuret linjat, joita hän sanoi ja teki olivat hänen omiaan.
Liikasen ja Koiviston tiivis yhteistyö jatkui, kun Liikasesta tuli sdp:n puoluesihteeri 1980-luvun alussa. Puoluesihteeri oli keskeinen tekijä virkansa puolesta Mauno Koiviston presidentinvaalikampanjassa. Tehtävä ei ollut vaikea, koska Koiviston kannatus ja suosio oli suuri.
Koivisto on jäänyt Liikasen mieleen vahvasta myötäelämisestä. Sen Liikanen koki erityisesti toimiessaan valtiovarainministerinä Harri Holkerin (kok.) hallituksessa.
Liikanen oli suurlähettilään roolissa paikalla myös, kun Suomi presidentti Koiviston johdolla mietti, miten pitäisi suhtautua Euroopan unionin jäsenyyteen. Kyseessä oli yksi Suomen historian kannalta merkittävimmistä ratkaisuista.
Koivisto toimi Suomen Pankin pääjohtajana vuodet 1968-1982 eli samassa tehtävässä, jossa Erkki Liikanen nyt. Koivisto on tunnettu pankkimiehen roolistaan, mutta Liikanen korostaa edesmenneen presidentin laajaa yhteiskunnallista ajattelua.
- Talous piti tietysti pitää kunnossa, mutta kyllä hän oli hyvin oppinut ja lukenut, ei koskaan yksipuolisesti pankkimies. Jos lukee hänen kirjansa Venäjän idea, niin siitä se tulee näkyviin. Hän oli suuri Venäjän harrastaja, mutta pankkimaailman verkostojen kautta yhteydet olivat myös länteen.
Viime vuosina Koivisto ja Liikanen eivät pitäneet yhteyttä kovin tiheästi, mutta kylläkin säännöllisesti.
Koivistolla oli työtila parinkymmenen vuoden ajan Suomen Pankin yhteydessä Unioninkadulla.
- Hän oli tuttu pankkitalossa, kun hän kirjoitti työtilassa kirjojaan ja kävi lounaalla henkilöstöruokalassa villatakki päällä. Hän oli hyvin konstailematon ja tuttavallinen.
Koiviston elämänohjeista Liikaselle on jäänyt mieleen huumorin tärkeys.
- Niin tiukkaa elämä ei saa olla, että huumori menee. Jos huumorintaju menee, niin menee kaikki, Liikanen muistelee Koiviston ohjetta.
- Tätä olen yrittänyt välittää poliittisille päättäjille.
Koivistojen kotiin Katajanokalle kutsuttiin pieni piiri presidentin lähimpiä ystäviä hänen 90-vuotispäivänään, noin kolme vuotta sitten. Silloin presidentti lausahti Liikasen mukaan ystävilleen näin.
- Kuulun sukupolveen, joka taisteli itsenäisyyden puolesta. Kuulun sukupolveen, joka toimi integraation puolesta, oli valmiita luopumaan osasta itsemääräämisoikeuttaan, jotta saataisiin lisää vaikutusvaltaa. Pettymys, jos olen väärässä, malja rauhalle ja työlle.
Liikanen tapasi Koiviston viimeisen kerran 16.12.2016 Suomen Pankin entisten johtokunnan jäsenten joululounaalla Suomen Pankissa. Aktiivinen ja hyväntuulinen presidentti oli mukana keskusteluissa, joiden aiheena olivat muun muassa Venäjä ja Eurooppa.
Nuoruutta muisteltaessa Koivisto oli kertonut lopettaneensa maailmanlopun ajattelemisen silloin kun tapasi Tellervon. Liikanen sanoo, ettei osaa ajatella vaikuttavampaa rakkaudentunnustusta.