Hissi vie seitsemänteen kerrokseen, mutta suunta ei ole ylös, vaan alas, syvälle vaaran uumeniin. Sinne on 1950-luvulla louhittu Pirttikosken voimalaitos, johon olemme saaneet tulla tutustumaan.
Pirttikosken voimalaitos sijaitsee Ylä-Kemijoella, lähellä Kemijärven kunnanrajaa. Vastarannalla on Auttin kylä.
Voimalaitoksen päärakennus seisoo vaaran päällä Kemijokeen työntyvässä niemessä. Itse voimala puolestaan on sen alla, 70 metrin syvyydessä kallion uumenissa. Siellä sähköä jyllää kaksi jättimäistä Kaplan-turbiinia, joiden kummankin halkaisija on liki kuusi metriä.
Mutta mitä vesivoimaturbiinit tekevät syvällä kallion sisässä?
Pirttikosken salaisuus on se, että se on tunnelivoimalaitos. Itse asiassa Suomen suurin sellainen, esittelee käyttöteknikko Teuvo Karjalainen Caverionilta.
Alkujaan Kemijoki teki Pirttikosken tienoilla jyrkän mutkan, niin että joki kiersi korkean niemen. Monissa voimalaitosesittelyissä vaara tuntuu olevan nimetön, pelkkä niemi tai kallio vain. Maanmittauslaitoksen kartoissa vaara on Niemivaara, Kemijoki-historiikissa taas puhutaan Taittumaniemestä.
Nykyään Kemijoen vedet virtaavat voimalaitoskanavassa vaaran läpi. Ne ohjataan sisään niemen itälaidasta ja ulos länsipuolelta. Alkuperäinen jokiuoma on kuivunut. Siihen lasketaan vain tulvavesiä tarpeen mukaan.
Kallion sisään louhittu voimalaitoskanava on 2,5 kilometriä pitkä. Se oikaisee alkuperäistä uomaa monta kilometriä, joten voimalan putouskorkeus on suuri, 26 metriä. Tunnelivoimalan rakentaminen oli aikanaan valtaisa urakka, paikallisen historiankirjoituksen mukaan jopa sen ajan toiseksi suurin työmaa koko maailmassa.
Tunnelissa on synkkää ja pimeää. Kalliosta tihkuva vesi tippuu niskaan ja kastelee muistilehtiön. Teuvo Karjalainen kertoo vievänsä meidät Manalanvirralle.
Monikin fobia estäisi sen matkan, sillä edessä on 150 metrin kävely pitkin kapeaa, laudoitettua vaijerisiltaa. Ympärillä on mustaa ja kosteaa auttilaista peruskalliota. Alla on aluksi kuivaa tunnelinpohjaa, sitten pikku hiljaa enemmän ja enemmän vettä.
Silta päättyy virran varrelle. Siinä se on nyt edessämme, pätkä voimalaitostunnelia. Vesi allamme virtaa niin lujaa, ettei sitä käsitäkään. Tuohon menoon ei ole edes kaloilla asiaa, tuumaa Karjalainen.
"Tuolta vesi tulee turbiinien ja imureiden kautta", Karjalainen selittää ja viittoo oikealle, Manalanvirran tulosuuntaan. Vasemmalle vesi ainoastaan virtaa. Virtaa ja virtaa yli kahden kilometrin matkan, kunnes saavuttaa Kemijoen uoman. Kohdallamme vesi on siis jo sähköntuotannollisen tehtävänsä täyttänyt.
"Sähkömiehen termein tämä on virratonta vettä", Karjalainen esittelee.
Kohta, jossa voimalaitostunnelia pääsee katselemaan, on muuta tunnelia korkeampi aaltoilutila. Siinä vedenpinta pääsee vaihtelemaan eli se toimii eräänlaisena voimalaitoksen paineentasaajana. Sen jälkeen tunneli kapenee loppumatkaksi niin, että vesi täyttää sen kokonaan.
Katso video, miltä Pirttikosken voimalaitos näyttää sekä ulkoa että sisällä.
Mennäänpä voiman lähteille. Voimalaitoksen konesali on vaikuttava nähtävyys. Syystäkin se on useissa aihekuvissa voimalaitosten mannekiinina.
Vaaran sisässä olevan korkean hallin takaseinä on pelkkää kalliota ja sivuseinille on ripustettu vaikuttavia kuvasuurennoksia voimalan rakentamisen ajoilta. Keskellä lattiaa on kaksi pömpeliä, ykkönen ja kakkonen.
"Nämä ovat Pirttikosken generaattoreiden yläosat. Näiden alla on sitten turbiinit", Teuvo Karjalainen esittelee.
Konesali on kuudes kerros maanpinnalta alaspäin lukien. Sen reunalla on vanha ohjaamo, jossa entisinä aikoina valvottiin ja ohjattiin laitoksen toimintaa. Nykyisin työ hoidetaan etänä Espoon Keilaniemessä Fortumilla.
"Täällä kuitenkin käydään päivittäin, koska meillä on huolto- ja tarkistustöissä tietty kierto. On asioita, jotka hoidetaan päivittäin, sitten viikottain, kuukausittain ja niin edelleen", Karjalainen jatkaa.
Osa napeista ja namiskoista edustaa jo mennyttä aikaa, mutta esimerkiksi vikatilanteet on hoidettava paikan päällä.
"Kyseessä voi olla yhteysvika, jolloin Keilaniemen ja voimalan välillä ei liiku mitään tietoja. Sitten on esimerkiksi öljypinta- tai lämpöhälytyksiä, ja näin kevätaikaan myös humusveden vuoksi jäähdytysveden suodatinhäiriöitä", Karjalainen luettelee mahdollisia ongelmia.
Nykyisin Pirttikoskella työskentelee kymmenkunta henkilöä. Voimalaitoksen ylläpidosta ja huollosta vastaa Caverion Suomi Oy, jolle Kemijoki Oy ulkoisti käytännön töitään muutamia vuosia sitten. Pirttikoskella pääpaikkaansa pitävä työporukka huolehtii myös useista muista Rovaniemen yläpuolisista voimalaitoksista ja kytkinkentistä.
Sähköntuotannon ydin on hissin alatasolla, seitsemännessä kerroksessa. Jossain vielä alempana valtavat vesimassat ajavat turbiinien juoksupyörät liikkeelle. Pitkin suurta koneistoa veden voima siirtyy turbiinitasoon, josta alkaa sähkön tie kohti kuluttajien pistorasioita ja teollisuuslaitosten sähköverkkoja.
"Tuolla rautakuoren sisällä on dynamo, joka tuottaa sähkön", Karjalainen esittelee. Sieltä sähkö lähtee kuparikiskoja pitkin ylös kohti maanpintaa, jossa osoitteina ovat voimalaitoksen päärakennuksen kytkinhalli ja sen jälkeen ulkoilmassa sijaitsevat päämuuntajat ja valtaisa kytkinkenttä.
Pirttikosken kytkinkentälle tulevat monen muunkin lähistön voimalaitoksen sähköt. Valtakunnan kantaverkkoon ne lähtevät 400 kilovoltin linjaa pitkin eli käytössä on suurin mahdollinen sähkönsiirtojännite Suomessa.
Kauanko sähkön siirtymiseen kuluu aikaa?
"No kyllä se on hetkessä perillä. Sellaistahan sähkö on", Karjalainen vastaa.
Pirttikosken voimalaitos
Kemijoki Oy:n voimalaitos Ylä-Kemijoen Pirttikoskella. Rakennettu 1956–59.
Suomen 3. suurin vesivoimala ja suurin tunnelivesivoimala.
Kallioon louhitun voimalaitostunnelin pituus on 2,5 kilometriä ja putouskorkeus 26 metriä.
Vuosituotto keskimäärin 581 gigawattituntia (GWh), mikä vastaa 32 000 sähkölämmitteisen omakotitalon kulutusta.
Voimalaitoksen yhteydessä on iso asuinalue, jonka Museovirasto on nimennyt valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.
Voimalan ulkopuolella kaksi tulvaluukkua, joista lasketaan tarvittaessa vettä alkuperäiseen, muutoin kuivaan jokiuomaan.
