Nopealla laskutoimituksella tämän ahman lähimmästä kaveripiiristä löytyy kaksi ihmistä, jotka käyvät töissä kutakuinkin tavallisissa töissä. Siis sopimuksessa täysi määrä työtunteja, eikä sopimuksen uusimista joudu jännittämään neljän kuukauden välein.
Heistäkin ensimmäinen on lukenut itselleen kaksi tutkintoa korkeakoulusta ja toimii myyntipäällikkönä firmassa, jolla ei ole mitään tekemistä kummankaan opiskellun alan kanssa. Toinen sen sijaan valmistautuu perheyrityksen palkkalistoilla firman vastaanottamiseen.
Ja tässä tapauksessa lähipiiri koostuu lähinnä kolmenkympin molemmin puolin olevista koulutetuista ihmisistä. Sellaisista ihan tavallisista.
Lienee myös hyvä tehdä selväksi, että kavereita on kyllä enemmän kuin kaksi, vaikka näätäeläimille tyypillistä lajikäyttäytymistä onkin yksinelo.
Työelämän muututtua kovasti nuoria ja vähemmän nuoria ajetaan, siis kannustetaan, yrittäjiksi – tapahtuipa se sitten TE-keskuksen arvotuilla tulkinnoilla itsensätyöllistäjien osalta tai ihan yrityksen perustamisen kautta.
Yrittäminen alkuperäisessä tarkoituksessaan sisältää sanana hieman sellaisen kaiun, että yrittäessä voi onnistua tai aivan hyvin myös epäonnistua. Kun yrittää parhaansa, ei lopputuloksella ole niin paljon väliä. Siis kuten suomalaiset maastohiihtäjät Lahden MM-kotikisoissa, niissä ensi talven.
Pari esimerkkiä: Tämä ahma on yrittänyt löytää töitä viimeiset kuukaudet, ja Rovaniemen Kiekko saalistaa toista vierasvoittoa tälle kaudelle. Molemmat ovat onnistuneet yhtä mainiosti kuin kirkon risteyksen uusimisen alkuperäinen urakoitsijavalinta. Onneksi ahma ja RoKi voivat vielä yrittää uudestaan monen monta kertaa.
Mutta kun yrityksen perään lisätään esimerkiksi kirjaimet "oy" tai "ky", haihtuvat yhtäkkiä ne jonkinlaiset lempeät mielleyhtymät epäonnistumisen sallimisesta tuhkana tuuleen.
Sisältääköhän mikään toinen suomen kielen sana yhtä voimakasta ristiriitaa kuin yritys ja yrittäjä kahdenlaisine merkityksineen? Yritäpä siinä yrityksesi kanssa ja meinaa epäonnistua. Siinähän olet sitten huuli pyöreänä, kun sosiaaliturvaa ei ole ja velat painavat jo hieman niskassa.
Yrittäjyyden ihailu ja siihen kannustaminen ovat ihan tervetulleita ilmiöitä. Harmi vaan, että kolikon toisena puolena ovat tuhansien konkurssien ja velkahelvettien lisäksi yrittäjätarinat, joissa yrittäjinä mainostettujen kasvojen taustalla ovat esimerkiksi suuret ravintolaketjut sekä lähes pohjoisamerikkalaiset tarinat kasvuyrityksistä, siis start upeista, jotka ovat nousseet sattuman oikusta miljoonien arvoisiksi.
Sattumaa voi olla myös se yrittäjänä epäonnistuminen, vaikkei sitä hyväksytäkään kuten äkkirikastumista. Ei pelkästään ihmisten silmissä vaan vaikkapa myös sosiaaliturvan.
Ei yrittämiseen houkuttele pienet verohelpotukset vaan jonkinlainen varmuus siitä, ettei kaikki mene ihan perseelleen epäonnistumisen sattuessa.
Hyvänä vastapainona start uppien Slush-tapahtumalle olisikin epävarmempien end bottom -yritysten Flush-tapahtuma. Vaikka tapahtuman nimen keksikin keskisuomalainen rap-artisti, sen voisi pitää vaikka Rovaniemellä, tarkoituksena houkutella kaupunkiin uusia yrittäjiä. Se yritys saisi epäonnistuakin.
