Aloitin tammikuussa uudessa työpaikassa. Vastaanotto oli hämmentävä.
Työkaverit tiesivät kuka olen, mistä tulen ja missä olen aiemmin työskennellyt. Tuli vielä esittäytymäänkin jokainen, ja vanhat tutut toivottivat myös tervetulleeksi.
Siinä sitten jotakin yritti vain sössöttää takaisin, kun työvälineet löytyivät ilmoitetusta paikasta ja avain sopi niihin lukkoihin mihin sen pitikin sopia.
Lounaallakin pomo uteli, että miten menee, ja onko jotain kysyttävää. Eihän sitä osannut mitään sanoa, ainoastaan vaikuttaa jöröltä tuppisuulta.
Tuli silti olo, että täällähän voisi jopa viihtyä ja nähdä vaivaa hieman normaalia enemmän.
Muutamaa vuotta aiemmin aloitin työt toisessa paikassa. Aluksi opiskelujen ohella ennen kesätöiden alkua samassa firmassa.
Ensimmäisenä päivänä vuorovastaava hieman ihmetteli, kun ilmestyin työpaikalle. Muutkin katselivat kulmiensa alta. Sitten alkoi työpisteen metsästys, joka sisälsi monta u-käännöstä. Mainittakoon, että kyseessä oli sisätyö, jossa oma työpiste ja tietokone olivat melko oleellinen osa työsuoritusta.
”Voit olla tässä tänään, kun tämän pisteen varsinainen työläinen on tänään vapaalla. Katsotaan sitten huomenna joku toinen paikka. Oletko muuten huomenna töissä? Ai et? No pääsisitkö?”
Mukava oli levitellä omia papereitaan jonkun työalttarille.
Avaimetkin sain. Kävi vain anssikelat eikä ne sopineet lukkoihin lounaalta palatessa. Tunnukset järjestelmiinkään eivät pelittäneet, eikä kukaan muistanut yleistunnuksia. Henkilökohtainen työsähköpostikin toimi ensimmäisen kerran seuraavalla viikolla. Ei naurattanut.
Kesällä olikin vuoroin epäselvää millä osastolla työskentelen milloinkin ja sisältyykö ennen kesätöitä alkanut sekä päättynyt sijaisuus luvattuun kahden ja puolen kuukauden kesätyöjaksoon. Motivaatio laski kuin lehmä häntä pomoportaan venkoilujen lisääntyessä.
Viime viikolla Veikkausliigan avauskierroksella Turun Inter muuten voitti RoPSin 6-2.
Juuri ennen kauden alkua Inter julkaisi videon, jossa joukkueen kuopus Elias Mastokangas toivotetaan tervetulleeksi edustusjoukkueeseen. Nuorukainen saa ensin päävalmentaja Shefki Kuqilta kehut koko muun joukkueen edessä ja muut pelaajat antavat raikuvat aplodit ennen kuin Mastokangas saa kunnian laittaa nimilappunsa paikalleen.
Keskikenttäpelaaja on silminnähden häkeltynyt, mutta kenellekään tuskin jää videon perusteella epäselväksi, kokeeko tuossa tilanteessa olevansa tervetullut joukkoon vai ei.
16-vuotias Mastokangas ei ole lähitulevaisuudessa ainoa uudessa työpaikassa aloittava, mahdollisesti jopa ensimmäisessään ikinä. Kesätyökausi kun on alkamassa juuri näillä näppäimillä.
Interistä voisi ottaa mallia myös moni muukin kuin urheilualan työnantaja. Vaihtoehtoisten faktojen aikakaudella todettakoon, että videolla oli selvästi suora vaikutus myös joukkueen peliesityksiin avauskierroksella.
Todennäköisesti myös Mastokangas saa itsestään nyt aavistuksen verran enemmän irti kuin mitä Ahma itsestään muutama vuosi sitten. Siitä teille tuottavuusloikkaa, hemmetti.