Kaksi sinisiin pukeutunutta, vanhahko herrasmies ja nuori poika, istuvat Lappi Areenan pääkatsomossa, kun Espoo United tasoittaa runkosarjan viimeisessä kotiottelussa 17 sekuntia ennen viimeisen erän loppua.
Samalla menevät kotijoukkue Rovaniemen Kiekon mahdollisuudet pudotuspelipaikkaan myös tällä jääkiekon Mestis-kaudella.
”Oi Mikko-isä, miksi me kannatammekaan RoKia? Voisimmehan me hurrata Oulun Kärpille ja käydä joskus kunnon Liiga-otteluissa”, poika kysyy katsoen uteliaasti isäänsä.
Isä katsoo poikaansa kyyneleet silmissä. Kuinka selittää sellaista vahvaa, ihanan raastavaa tunnetta, joka ei kuitenkaan ikinä palkitse? Kuinka kuvata rakkauttaan joukkueeseen, joka ottaa niin kovin kovin paljon, mutta antaa niin vähän?
Pienen hetken jälkeen isä-Mikko saa kurkkunsa auki ja vastaa pojalleen. Hän vastaa niillä samoilla sanoilla, joilla on puitu joukkueen tilaa jokaisen Mestis-kauden jälkeen Lappi Areenan käytävillä parkkipaikalle kävellessä, todetakseen sakkolapun siellä odottavan.
”Ensi kaudella me olemme vahvoja. Silloin menemme pudotuspeleihin. Silloin meillä on uusia pelaajia lainalla Kärpistä, jälleen uusi valmentaja, enemmän sponsorituloja sekä katsojia ja voitamme jopa Kokkolan Hermeksen revanssiviikonlopun molemmissa otteluissa”, isä luo uskoa poikaansa.
Sitten tulee se uusi kausi. Ja toinen uusi kausi. Ja vielä uusi kausi. Ja sitä seuraava kausi.
Vuodet ja vuosikymmenet vierivät, mutta mikään ei muutu.
RoKi häviää kaamoksen aikana kymmenen peliä putkeen, katsojakeskiarvo on yhä Mestiksen parhaimmistoa ja tunnelma peleissä parhaimmillaan loistava kevään 2018 tapaan. Mutta pudotuspelit jäävät joka kerta haaveeksi.
Isä-Mikko on siirtynyt naapuriareenan lehtereille lentopallon pariin. Hänen uskonsa on loppunut.
Sen sijaan poika-Mikosta on kasvanut mies, hänestä on tullut isä ja hän on naimisissa. Mies on odottanut kauan sitä hetkeä, että voi viedä poikansa Lappi Areenalle ja näyttää jälkikasvulleen sen toisen rakkautensa, Rovaniemen Kiekon.
On runkosarjan huipentava lauantai-ilta. Kaksikko on napannut munkit ja limsat kanttiinista matkalla katsomoon.
Pelikello näyttää 59.31, kun Iisalmen Peli-Karhut kruunaa kolmannen erän kolmen maalin takaa-ajonsa tasoitukseen syösten Rovaniemen Kiekon jälleen kerran ulos pudotuspeleistä ratkaisukierroksella. Kotijoukkueeseen on iskenyt rokimaisuus jälleen kerran.
Lapsi-Mikko katsoo isäänsä pohdiskellen.
”Isä, miksi me kannatamme Rovaniemen Kiekkoa?”
Isä herkistyy. Nielaisee. Hän muistelee kun ensimmäisen kerran esitti saman kysymyksen omalle isälleen. Se kysymys on merkki siitä, että myös pojasta on tullut Rovaniemen Kiekon kannattaja, ja hän on sisäistänyt joukkueen syvimmän olemuksen.
”Ensi kausi, poika, ensi kausi.”
Teksti pohjautuu Urheilukanavan Tuomas Virkkusen jalkapallojoukkue Atletico Madridia käsittelevään selostukseen vuodelta 2009, jonka löytää YouTubesta nimellä ”Pedron tarina” .