Niin siinä sitten taas kävi. Tuli vanhojen jäärien – tai siis entisten nuorten – tsunami, joka masinoi kampanjan oman jääräpäisyytensä tähden ja oma tärkeys mielessään.
Tällä kertaa kyse oli sanomalehti Lapin Kansan äänestyksestä, jossa päätettiin kuuluuko Rovaniemeä sanoa Rolloksi, Roiksi, ihan vaan Rovaniemeksi tai joksikin muuksi.
Rollo, siis se termi joka on vakiintunut esimerkiksi kaikkien käyttöön, oli menossa kiitolaukalla jo kohti varmaa ja oikeutettua voittoa. Sitten tapahtui jo valtakunnan politiikasta tuttu ilmiö, että kun aika on ajamassa jostain vanhentuneesta ohi, syöksytään siitä pitämään kiinni kynsin, hampain ja talikoin.
Tällä kertaa asialla oli Entisten nuorten Rovaniemi -ryhmä, jossa kampanjointiin intohimoisesti Roi-nimen puolesta. Tai siis ennemminkin Rolloa vastaan.
Niinhän siinä kävi, että Roi vei lopulta äänestyksen 49 prosentilla. Voittajaleirin ilo voidaan tietysti verhota siihen, että oma kanta koettiin voittajaksi, mutta todennäköisesti tärkeämpää oli, että takaraivon perukoilla saatiin vielä tyrmättyä edes pieni uudistusmielisyys ja asioiden luonnollinen kehitys.
Kyseessä oli pieni askel ihmiskunnalle, mutta onhan siinä nyt tiettyä ironiaa, että vanhemmat nostavat metelin asiasta, joka koskettaa oikeastaan kaikkia muita enemmän kuin heitä.
Tasa-arvoisen avioliittolain ensimmäinen kierros eduskunnassa oli jo melkoista tykittelyä, vasta-aloitteen tiimoilta käydystä keskustelusta puhumattakaan. Ketään sormella osoittamatta jakolinja oli esimerkiksi perustuslakivaliokunnassa melko tarkka: mitä vanhempi ihminen on kyseessä, sitä varmemmin hän oli tasa-arvoista avioliittoa vastaan. Vaikka kaikista vähiten hän ikäennusteiden mukaan joutuu asian kanssa elämään.
Tasa-arvoton avioliittolaki, pöhkö äitiyslaki ja kaikista pahimpana ilmastonmuutoksen torjuminen ovat asioita, jonka vaikutuksista kärsivät tulevat sukupolvet, mutta niitä jarruttavat eniten ne, joilla ei ole enää panoksia pelikentällä.
Samankaltaista rakenteisiin juuttumista on havaittavissa myös työmarkkinoita uudistettaessa. Uudistukseksi koetaan ainoastaan palkkojen lasku, mikä ei todellakaan vastaa silppoutuneen työelämän vaatimuksia, mutta päättäjien lisäksi myös ammattiliitot ovat valmiina torppaamassa kaikki yhtään rohkeammat päätökset.
Tuota vasten Entisten nuorten Rollo -ryhmän kampanjointi tulee kuin pisteenä i:n päälle.
Tämä ahma sen sijaan huomaa pikkuhiljaa siirtyvänsä havittelemastaan edistysmielisyydestä kohti mielensäpahoittajan lajimääritelmää.
Oireita on ollut havaittavissa jo RoPSin kotiotteluissa, kun yltiönegatiiviset katsojat, varmaan Roita äänestäneet, joille jokainen oman joukkueen epäonnistuminen on kirosanojen, jupisemisen ja huutelun arvoinen tapahtuma, purkavat viikon aikana kerääntyneet patoumat.
Kannustettaisiin vaan laittamaan käsi ojoon, ottamaan pallo haltuun, sulkemaan silmät kiinni, tykittämään pallo yläkulmaan ja laittamaan nimi lehteen. Siinä on tuntunut olevan ihan liikaa vaikeuksia Aleksandr Kokon lähdön jälkeen. Tosin tästä omasta mielensäpahoittamisesta on lyhyt matka siihen, että siirtyisin seuraavalle asteelle vastustamaan kaikkia ottelutapahtumien uudistuksia. Tai kaupungin seuraavaa kutsumanimeä Rollon jälkeen.