Jossain vaiheessa se vaan iskee. Kesken automatkan, kun tajuaa istuneensa ratin takana yli kolmasosan elämästään eikä kondomien ostaminenkaan enää hävetä. Tuntuu aikuiselta.
Aikuisuus on sitä, kun sunnuntain päiväkävelyn mieleenpainuvin osuus on katsella keskustan liikeikkunoissa asuntoilmoituksia. Asp-tilisi saldolla saisit lainan kuitenkin vain pihavarastoon.
Joskus olet kyllä ajatellut, että tässä iässä voisit olla jo pankin vankina, etkä kartuttaisi vain vuokranantajasi tilipussia. Vuosia valmistumisen jälkeen elämäsi pisin työsuhde on yhä neljän kuukauden mittainen.
Kun yrität olla hauska kahvihuoneessa, pyörittelee nuori työkaverisi silmiään ja myöntää, ettei ole ikinä nähnyt Kummelia. Töissä päivät menevät hitaasti, mutta vuodet nopeaan.
Nyökyttelet kun parturi naureskelee, kuinka teineiltä ei saa mitään reaktiota työn jäljestä, menet kotiin harmittelemaan, kun et saanut sanaa suustasi penkissä istuessasi ja mietit, miksi nämäkin taas piti niin pitkäksi jättää.
Se on sitä, ettei ymmärrä aikuisena niitä asioita, jotka on ajatellut sitten aikuisena ymmärtävänsä. Että aikuisuuteen siirtyessä joku tulisi ja selittäisi kunnallisverotuksen. No, ei tullut. Tuntuu, että ympärillä oleville kyllä on kerrottu. Edellä mainittu ja kaikki muukin.
Aikuisuus on sitä, kun ihmissuhteet ovat menneet siihen, että 90 prosenttia ajasta puhuu ihmisten kanssa siitä, kuinka pitäisi nähdä useammin. Loput 10 prosenttia sitten näkee ihmisiä.
Kun tuttava sanoo odottavansa perheenlisäystä, niin reaktio onkin ”onnea” eikä ”voi paska”.
Se on sitä, että kesän kalenterissa on useammat häät kuin festivaalit, ja festivaaleillekin olet varannut jo hotellimajoituksen.
Vihdoin saa pelata videopelejä sekä syödä jäätelöä niin paljon kuin huvittaa ja mennä nukkumaan kun haluaa.
Aikuisuus on niiden nuorten tuomitsemista, jotka katsovat YouTubesta ja Twitchistä muiden pelaamista, vaikka suuren osan omasta lapsuudesta käytti katsoessa isoveljen seikkailuja pelimaailmassa.
Se on ymmärtämistä, että ne haluamansa kaikki jäätelöt pitää myös itse maksaa. Ja sen, ettei 1 000 euroa olekaan iso raha.
Se on sen hyväksymistä, että kun menetät yhdet yöunet valvomisesi takia niin toivut siitä kolme seuraavaa päivää, vaikket olisi edes hankkinut krapulaa.
Aikuisuus on sitäkin, että hyväksyy aikuisuuden kestäneen yhteiskunnan silmissä jo ylin kolmanneksen elämästäsi. Sen ensimmäinen osuuskin on jo ohi, kun jaksat baariin enää kerran kuukaudessa.
Tajuat olleesi kyllä mielettömän hölmö vielä aikuisenakin, mutta kasvaneesi siitäkin. Ja ymmärrät, että viiden vuoden päästä mietit tämänhetkistä tilannettasi ja pyörittelet taas päätäsi sille, kuinka hölmö olet ollut.
Aikuisena miettii, miksi tämä kaikki menee näin, mitä sitä tekisi isona ja onko sitä hyvä missään.
Miettii, että tätäkö tämä nyt on loppuun asti? Tätä tämä on.
Aikuisuus on sitä, kun pohtii olivatko omat vanhemmat tässä iässä yhtä pihalla kaikesta, vaikka olivat jo vanhempia.
Pitäisi kai soittaa ja kysyä. Sitähän aikuiset ihmiset tekevät keskenään.