Joulukuusi valaisee mukavasti katuilmettä Poromiehentiellä ruokakauppaan lompsivalle Ahmalle. Olin jo valmistautunut kirjoittamaan kaupungin mauttomasta ja muovisesta jouluilmeestä räiskeine ja härpäkkeineen, mutta onneksi ne ideat kuolivat heti alkuunsa. Ei tarvitse koko sesongin ajan vältellä keskustaa, jossa neonvalot pahoinpitelisivät verkkokalvoja. Kiitos siitä.
Oikeastaan kävelykatu on ihan mukavan näköinen, vaikka välitön pimeys ja pimeyden valtakunta Mordor alkavatkin heti Rovakadulle käännyttäessä.
Kaupan kassalla edessä olevalla naisella puuttuu ostoksistaan 25 senttiä. En näytä itsekään oikeustieteiden opiskelijalta, mutta naisen kasvoille yleinen vastatuuli elämässä on piirtänyt juovia jo parikymmentä vuotta. Kaivan hetken repun pohjaa. Nainen palauttaa jo ainoita vihannesostoksiaan. Ehdin ensin. Kyllä pitää kurkkua olla lauantaimakkaran kanssa. Joulukin tulossa ja kaikkea, hemmetti.
Kotimatkalla loska ottaa päähän. Tässähän ehti olla jo hetken aikaa kunnon talvi ja pakkaset. Mieliala on syöksykierteessä kuin RoKin sarjasijoitus, ja kaamosahdistus tekee työnteosta lähes mahdotonta.
Tajuan katsoa kalenteria. On vasta marraskuun loppu. Ehkä olikin liikaa toivottu, että kunnon talvi olisi alkanut jo kuluvan kuun puolivälissä. Eihän tässä mitään joulun henkeä olisi tarvinnut kaupan kassallakaan vielä muutamaan viikkoon, hemmetin hemmetti.
Pienenä meillä oli perheessä sääntönä, että joulupukilta sai toivoa kahta asiaa. Silti jännitti joka vuosi, toteutuvatko toiveet. Yleensä toteutuivat. Sen saavuttamiseksi tosin tontut valvoivat, että kahta toivetta vastaan lahjoitettiin kaksi vanhaa lelua Pelastusarmeijan Joulupata-keräykseen. Se olikin aina joulun vaikein paikka.
En ole ihan varma, millaisen jäljen tuo monivuotinen perinne on merkinnyt minuun. Muuttokuormaa jälleen kerran syksyllä katsellessa päättelin, että ainakin sisälläni asuu yhä pieni hamstraaja, kun enää tavaroista ei ole ollut pakko luopua.
Toisaalta ehkä on mahdollista, että takaraivoon olisi jäänyt pieni ajatus siitä, että jouluna on hyvä muistaa myös niitä, joilla ei mene ihan niin hyvin. Ja joulunahan auttaminen riittää omatunnon puhdistamiseksi ja eriarvoisuuden poistamiseksi.
Harmi, ettei pääministeri Juha Sipilän lapsellinen käytös ja kiukuttelu muun muassa medialle ole vielä heijastunut lapsille ilahduttavan tyypillisenä empatiana päätöksiä tehdessä.
Hallituksessa käsitys hyvästä joululahjasta varmaan onkin, että leikataan vähäosaisen talvitakista hihat, koska kaikkien on osallistuttava talkoisiin, ja myöhemmin annetaan samaiset hihat sitten lahjana takaisin. Tosin edelleen irti leikattuina. Onhan se toki hienoa, kun suurimmat tuuletukset hallituksessa otetaan silloin, kun perutaan itse esitettyjä leikkauksia.
Koska ajat ovat niukat, riittäisi Ahmallekin hieman pienemmän kaliiberin lahjat. Jospa tulevana vuonna edes Rovaniemen kirjaston cd-äänikirjat eivät kerta toisensa jälkeen tökkisi kuuntelukelvottomasti aina niillä viimeisillä levyillä. Jälleen jäi Kurt Wallander tiukkaan paikkaan kesken automatkan, eikä hän selviäisi varmasti 25 sentillä kiipelistään.