Kesän jäljiltä suljetaan ovet ja ikkunat ja havahdutaan huonoon sisäilmaan ja naapurin parveketupakointiin. Juomavesien puhtaus horjuu syksyn sateiden myötä, ja kansalaiset kiikuttavat nähtäville pihoilta ja asunnoista löytyneitä ötököitä.
"Me luulimme, että Jaakko oli kiinnittänyt tähän tämän piikin", terveystarkastaja Sini-Sisko Kilpeläinen sanoo esitellessään puupistiäistä, jonka peräpään piikki on melkein vartalonmittainen.
Kollega Jaakko Leinonen kehottaa katsomaan ludepurkkia. Se on hyvää yleissivistystä, sillä luteet ovat riesanamme jälleen, vuosien tauon jälkeen.
Rovakaaren ympäristöterveydenhuollossa työskentelee seitsemän terveystarkastajaa, joiden työ on huolehtia elinympäristön turvallisuudesta, elintarvikevalvonnasta ja tupakkalain pykälistä. Työtä on paljon, ja silmät ovat tarkkana niin työssä kuin vapaallakin.
"Tämän homman palkitsevuus tulee siitä, että jos löytää terveydelle haitallisten olosuhteiden syyn ja pystyy sen hoitamaan ja parantamaan elämänlaatua", Jaakko Leinonen sanoo.
Iso osa työstä on suunniteltuja valvontakäyntejä, mutta puolet ajasta lohkeaa kansalaisilta tulevien yhteydenottojen parissa. Sini-Sisko Kilpeläisen mukaan terveystarkastajiin voi ottaa yhteyttä kaikenlaisissa elinympäristön terveellisyyteen liittyvissä huolissa. Vääriä yhteydenoton aiheita ei juuri ole, mutta joskus kynnys yhteydenottoon tuntuu olevan hyvin matala.
"Sehän on hyvä, että viranomaisiin luotetaan, mutta joskus mietin, että eikö toiselle ihmiselle voisi mennä puhumaan ensin suoraan", Leinonen sanoo.
Koska terveystarkastaja on viranomainen, liikkeelle lähdetään tarvittaessa kelloa katsomatta. Tilanteet ovat monenlaisia.
"Saattaa olla, että naapuri ilmoittaa asunnosta tulevasta hajusta. Lopulta selviää, että asunnonhaltijalla on monia ongelmia, ja haju on niistä pienimmästä päästä", Kilpeläinen sanoo.
Sisäilmaongelmat ovat nykyään terveystarkastajien suurin työsarka. Rovaniemellä siihen on varattu kahden terveystarkastajan työpanos.
Kilpeläisen ja Leinosen mukaan sisäilmaongelmat ovat monimutkainen ilmiö, jossa ei ole kyse vain talojen rakennus- tai huoltovirheistä.
Terveystarkastajat visioivat, että aikuistuvien nuorten koulutuksessa voisi olla kurssi, jonka teemana olisi "näin asut oikein". Kilpeläinen vaatisi sen myös kaikilta talonostajilta. Leinonen puolestaan suosittelee, että että kaikki omaan asuntoon muuttavien nuorten vanhemmat perehdyttäisivät lapsensa asumistaitoihin, siis siivoamiseen ja esimerkiksi siihen, että kylpyhuoneen ovi pitää jättää suihkun jälkeen auki, jotta huone kuivuu.
"Me näemme sellaisia, että ilmanvaihtokanavat on teipattu umpeen, kun niistä tulee vetoa. Tai että ilmanvaihtokoneen suodattimia ei ole vaihdettu kertaakaan, vaikka talossa on asuttu kahdeksan vuotta", hän perustelee.
Huonon sisäilman aiheuttamien oireiden kirjo on todella laaja, mutta niiden tutkiminen on hyvin hidasta.
"Kaksikymmentä vuotta on siinä hommassa lyhyt aika", Kilpeläinen sanoo.
Oireita on havaittu kymmenittäin, mutta ainoastaan astmasta ja joistakin muista hengitystieoireista on selkeät tutkimusnäytöt. Kaikkinensa huonoon sisäilmaan yhdistettyjen oireiden lista ulottuu hengitysteiden ja ihon ongelmista aina neurologisiin sairauksiin, oppimisvaikeuksiin ja heikentyneeseen yleisvointiin.
Parhaillaan terveystarkastajia ilahduttaa uutinen, jonka mukaan lääkärien koulutukseen lisätään opetusta sisäilmaongelmista.
"Ja se on hyvä, että tieto lisääntyy koko ajan", Leinonen sanoo ja tunnustaa, että hänellä kuluu iltaisin ja viikonloppuisin paljon aikaa alan uusimpien artikkelien parissa.
Huonoa sisäilmaa voi tutkia mittaamalla mikrobien ja eri yhdisteiden pitoisuuksia, mutta ihmisistä mittauksia ei voi tehdä. Lisäksi tutkimuksia monimutkaistaa se, että vaikka kaksi mikrobia eivät yksistään olisi vaarallisia, yhdessä ne voivat olla.
Oman mausteensa soppaan tuo muu elinympäristö ja esimerkiksi kemikaalit, joita on kaikkialla aina vaatteista ja kosmetiikasta lähtien. Myös rakennusmateriaaleissa voi piillä yllätyksiä. Esimerkiksi nyt on pinnalla keskustelu muovimatoista, joista jotkut ovat veikanneet jopa uutta asbestia.
Muovimatoista on havaittu haihtuvan yhdisteitä, jotka voivat aiheuttaa terveyshaittaa. Joskus asukkaan oireet ovat parantuneet muovimaton vaihtamisen myötä.
"Mutta nämä ovat tällaisia, että havaintoja on, ei niitä ole voitu todentaa", Leinonen sanoo.
Huolehdi sisäilmasta
Nykyisen asumisterveysasetuksen mukaan asunnon ylläpitovastuu on asukkaalla, myös vuokralaisella.
Puhdista ilmanvaihtoventtiilit ja vaihda ilmanvaihdon ja liesituulettimen suodattimet määräajoin.
Vältä liiallista kosteutta. Tarkkaile vesiliitäntöjä ja jätä suihkuhuoneen ovi auki suihkun jälkeen.
Siivoa säännöllisesti ja vältä liiallisen tavaramäärän säilyttämistä asunnossa.
Huolehdi riittävästä ilmanvaihdosta. Suurin osa sisäilmaongelmista johtuu liian vähäisestä ilmanvaihdosta.
Omassa talossa asuvan sisäilmaongelmat eivät yleensä kuulu terveystarkastajille, sillä omistaja-asukas on vastuussa itse itselleen, sanovat Sini-Sisko Kilpeläinen ja Jaakko Leinonen. Moni kuitenkin kääntyy ongelmissa terveystarkastajan puoleen, koska muuta apua ei tahdo löytyä.
Jaakko Leinonen kertoo, että kiinteistönomistajien avuksi sisäilmaongelmissa on luotu sertifiointijärjestelmä, jonka puitteissa VTT myöntää asiantuntijanimikkeet rakennusterveysasiantuntija, sisäilma-asiantuntija ja kosteusvaurion kuntotutkija.
Lapissa alan yrittäjien tarjonta on kuitenkin vielä vähäistä, ja itse järjestelmäkin tuli voimaan vasta viime vuonna.
Toinen yleinen , mutta terveysvalvontaan kuulumaton yhteydenoton aihe on kiinteistön kauppariita. Sini-Sisko Kilpeläisen mukaan oikeudessa pelkällä asumisterveyslausumalla ei ole käytännössä painoarvoa, vaan yleensä tarvitaan perusteellinen kuntokartoitus.
Kilpeläinen huomauttaa, että ostajan vastuu on suuri.
"Riitatilanteessa saattaa käydä ilmi, että kuntotarkastusraportissa on lukenut, että kodinhoitohuoneessa on maakellarin hajua, mutta ostaja on vain ohittanut sen ’pelkkänä hajuna’. Silloin vastuu on herkästi ostajalla", Kilpeläinen sanoo.