Valtaosa suomalaisista – lähes kolme neljästä – kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon. Tutkimusten mukaan yleisin syy kirkkoon kuulumiselle ei ole enää usko, vaan kirkon arvomaailma, auttamistyö, ihmiskäsitys ja kulttuurihistoriallinen merkitys.
Siksi kuulostaakin kummalliselta, että arkkipiispa Kari Mäkisen kirkon arvomaailmaa, auttamistyötä ja ihmiskäsitystä tukeva haastattelu saa ihmiset eroamaan joukolla kirkosta.
Mäkinen totesi pääsiäisenä MTV:ssä, että kirkko on varautunut suojelemaan kielteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita. "Kirkon ovet eivät ole kiinni", hän muistutti. Arkkipiispan tarkennus, ettei kirkko riko lakia, eikä piilottele ketään, vaan toimii yhteistyössä viranomaisten kanssa, jäi pienemmälle huomiolle, kun some-kansa yllytti toisiaan kirkkovihaan jopa kansanedustajien tuella.
Eroakirkosta.fi-sivusto riemuitsi joukkopaosta, mikä on tosin tässä tapauksessa suhteellista. Kirkosta lähti haastattelun jälkeen tuhatkunta ihmistä, mutta kirkkoon kuuluu yhä lähes neljä miljoonaa suomalaista. Vaikka "erobuumit" toistuvat, kirkko pitää pintansa. Joukkopakoja vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että kirkkoon liittyi viime vuonna ennätysmäärä, yli 17 000 uutta jäsentä.
Matalan profiilin miehenä pidetty arkkipiispa on kohauttanut kirkkokansaa aikaisemminkin kannanotoillaan. Mäkinen on ensimmäinen arkkipiispa, joka on julkisesti kannattanut nais- ja miesparien oikeutta avioitua. Hän on todennut, että kehitysavun leikkaukset ovat merkki yhteiskunnan eettisen perustan murenemisesta ja muistuttanut, ettei kirkon tehtävä ole rakentaa viholliskuvia, vaan rauhaa kristittyjen ja muslimien välille.
Kehitysapukritiikki, rauhanrakentelu ja kirkon turvapaikanhakijoihin kohdistama auttamistyö ovat herättäneet sekä kritiikkiä että kannatusta paitsi kirkon sisä- myös ulkopuolelta, mikä kuvaa enemmän ilmapiiriä Suomessa kuin kirkossa. Äärioikeiston lietsoma, kristillisyyden ja humaaniuden vastainen vihapuhe kohdistuu turvapaikanhakijoiden lisäksi kaikkiin muukalaisten ihmisarvoa puolustaviin, myös kirkkoon.
Yllättävän monilta suomalaisilta, ehkä muiltakin kuin tapauskovilta, näyttävät unohtuneen ilmasto-, talous- ja pakolaiskriisissä kristinuskon ydinasiat: tasavertaisuus, lähimmäisenrakkaus ja heikompien pyyteetön auttaminen.
Se, että kirkko pitää arvoistaan rohkeasti kiinni, on hieno asia, josta moni poliitikkokin voisi ottaa mallia.