Puolueet ovat asettaneet korkeat työllisyystavoitteet tulevalle hallituskaudelle kestävyysvajeen kuromisen keinona. Huolemme on, että jätämme liian vähälle huomiolle osallisuuden edistämisen. Määrätietoisella ja laaja-alaisella osallisuutta edistävällä työllä voidaan purkaa työllistymisen esteitä sekä turvata yksilöiden ja perheiden hyvinvointia.
Työllistymisen esteet ovat yksilölliset ja moninaiset. Pitkäaikaistyöttömien sekä täsmä- ja osatyökykyisten työttömien kohdalla työllistymisen esteenä ovat yleensä terveysongelmat, työmarkkinoiden tarpeisiin väärä tai riittämätön koulutus ja ikäsyrjintä. Niihin ei yksilö- eikä yhteiskuntatasolla ole nopeita ratkaisuja. Ihmisillä on silti pääsääntöisesti tarve ja halu osallistua mielekkäällä tavalla yhteisön ja yhteiskunnan toimintaan.
Turun yliopiston laatima viitebudjetti heijastaa yhteiskunnallisen osallisuuden mahdollistamaa kulutustasoa. Työttömän tai sairastuneen perusturva ei edelleenkään riitä kattamaan budjettia.
Toimeentulon turvaamiseen tarkoitetun perusturvan tason nostaminen osallisuuden mahdollistamalle tasolle sekä palveluihin osallistumiseen liittyvien kulukorvausten nostaminen olisivat ensisijaisia toimenpiteitä. Yhdeksän euron kulukorvaus osallistumisen tukemiseksi on liian matala, jotta sillä voi kattaa lämpimän aterian ja maksaa julkiset liikenneyhteydet, jos niitä ei muulla tavoin korvata.
Riittävä toimeentulo ja tarvittavat palvelut ovat perusturvalla elävien hyvinvoinnin turvaamisen selkäranka. Esimerkiksi sosiaalista kuntoutusta ei saa ajaa alas hyvinvointialueilla, vaan sitä tulee järjestää palvelua tarvitseville.
Muita konkreettisia keinoja tukea yhteyttä muihin ihmisiin on perustaa ja ylläpitää kansalaisten kohtaamispaikkoja. Niitä voivat olla esimerkiksi kolmannen sektorin ylläpitämät kahvilat ja ruokalat, joissa ei ole ostopakkoa. Myös kulttuurin ja liikunnan pariin pääsyä ja osallistumista tulee turvata paremmin. Tähän tarpeeseen on kehitetty Kaikukortti, mutta sen on ottanut toistaiseksi käyttöön vasta harva kunta.
Kaikkien mukana pitäminen tuottaa myönteisiä kerrannaisvaikutuksia koko yhteiskuntaan – puhumattakaan sen merkityksestä yksilön ja hänen läheistensä elämille.
Veera Luoto
sosiaalipalveluohjaaja, työkykykoordinaattori
Jukka Haapakoski
toiminnanjohtaja, Työttömien keskusjärjestö ry