Lapin Kansan pääkirjoituksessa (9.10.) katujengeistä on paljon hyvää. Erityisen huomion ansaitsee näkökulma Ruotsissa havaitusta yhteisöllisyyden, yksimielisyyden ja lämmön puutteesta.
Myös tasapaino "kovien ja pehmeiden" keinojen välillä on tärkeä pitää mielessä. Kokonaisuus ratkaisee, eikä mikään yksittäinen keino korjaa näin kompleksista ongelmaa. Kovia keinoja tarvitaan jengitoiminnan tekemiseksi mahdollisimman hankalaksi. Pehmeitä keinoja tarvitaan siihen, että ongelmiin pystytään puuttumaan varhain – jengiytymisriskissä oleville nuorille voitaisiin tarjota merkityksellisiä vaihtoehtoja elämään ja ylipäänsä luoda uskoa siihen, että heistä on muuhunkin kuin rikosten tekemiseen.
Pääkirjoituksessa todetaan, että Suomessa katujengit eivät ole osa järjestäytynyttä rikollisuutta. Tämä ei pidä paikkansa. Vaikka järjestäytyneellä rikollisuudella ei ole yhtä selkeää määritelmää, on ilmeistä, että osa Suomenkin katujengeistä tekee hyvin pitkälle organisoitua rikollista toimintaa. Katujengiläisten rangaistuksia on myös kovennettu tuomioistuimessa sillä perusteella, että rikokset on tehty osana järjestäytynyttä rikollisryhmää.
Katujengiläiset erottuvat esimerkiksi roadman-kulttuuria ihannoivien nuorten tekemistä rötöksistä juuri siinä suhteessa, että toiminta on organisoitua, sitä tehdään jonkinlaisessa porukassa ja se tähtää reviirin valtaamiseen ja rikollisella toiminnalla taloudellisen hyödyn hankkimiseen.
Katujengit saavat Suomessa paljon huomiota. On hyvä, että siitä käydään keskustelua ja tehdään hyvissä ajoin toimenpiteitä ennen ongelmien muuttumista hallitsemattomiksi. Tässä pääkirjoitus onnistuu monella tavalla hyvin.
On myös tärkeää pitäytyä faktoissa, jotta keskustelua käydään mahdollisimman oikeilla tiedoilla. Hyvä esimerkki tästä on se, että meni pitkään ennen kuin katujengiläisten ylivoimaisen enemmistön maahanmuuttajataustaisuudesta tuli julkisessa keskustelussa hyväksytty tosiseikka. Hyvien ratkaisumallien kehittämisen välttämätön edellytys on hyvä tilannekuva. Sitä on vaikea muodostaa, jos faktat eivät ole selvillä.
Kirjoittaja on Rikosseuraamuslaitoksen yksikön päällikkö.