Ahti Mustosen ja Minna Mäntyranta-Mustosen pihalle Pellon Vuoskujärvellä ei voi tulla salaa.
Tulijaa vastaan juoksevat perheen koirat Bilke, Surku ja Jarru sekä puolivuotias Orvokki-poro.
Orvokki on yhtä kiinnostunut tulijasta, kuin muutkin koirat. Ja näin voi todella sanoa, sillä Orvokki käyttäytyy kuin koira. Myös sitä pitää silitellä ja rapsuttaa.
Orvokki seuraa askeleitani välillä säpsähtäen aitauksessa kulkevia muita poroja. On ruoka-aika ja koko muu tokka seuraa kelkkaa ja ruokakärryjä metsämutkiin. Orvokkia ei kiinnosta lähteä muiden porojen kanssa syömään.
Kuvaaminen on aluksi hankalaa, koska olemme koko ajan niin lähekkäin. Orvokki tuijottaa minua suurilla ystävällisillä silmillään ja työntää nenänsä kiinni kameraan.
Orvokin elämän alku Meltauksessa Yrjö Poikelan tarhassa oli dramaattinen. Emä kuoli pian vasomisen jälkeen. Poikela lähetti Mustosille viestiä, että haluaisivatko he ottaa pienen vasan hoidettavakseen.
Orvokki muutti Ruuhivaaraan Mustosen poro- ja lammastilalle yhden päivän ikäisenä.
– Onneksi se ehti saada emältään ternimaidot, niin saimme vähän lisää aikaa pulloruokinnan käynnistämiseen, kertoo Minna Mäntyranta-Mustonen.
Vauvanhoitoa kesähelteillä
Ensimmäiset viikot olivat todellista vauvanhoitoa, yösyöttöineen kaikkineen. Orvokki sai lampaiden korvikemaitoa neljän tunnin välein.
Vauvala sijaitsi kodin apukeittiössä. 6-vuotias Bilke otti heti vasan omakseen. Toki muutkin narttukoirat sitä hoitivat, mutta Bilke huolehti vasasta kuin koiranpennusta.
Pikkuporo alkoi vahvistua.
– Kuuman kesän päivinä Orvokki tutki maailmaa kotipihalla ja porotarhassa. Se on ollut mukana lammaspaimennuksessa ja oppinut kulkemaan metsässä lampaiden mukana.
– Koirat siivosivat sen jätöksiä ja tekevät sitä yhä. Orvokki on alusta saakka liikkunut pihalla ihmisten ja koirien perässä, poroaitaukseen se ei ole halunnut mennä.
Kesähelteillä Orvokki kävi myös uimassa. Se ui hienosti poroa, Mäntyranta-Mustonen kehuu.
Terapeuttinen ja viehättävä Orvokki
Orvokki on luonteeltaan utelias ja seurallinen. Se on myös hyvin herttainen, ja välillä myös vähän arka ja pelokas. Porojen keskeltä Orvokki pinkoo nopeasti etäämmälle, sinne missä on koiria tai ihmisiä.
Ensilumen aikaan Orvokki katosi moneksi päiväksi.
– Olihan se huoli. Uskon, että Orvokki eksyi lumisessa metsässä. Orvokki ei pärjäisi yksin metsässä, vaan se joutuisi hyvin nopeasti suuriin vaikeuksiin. Onneksi se pääsi ehjänä kotiin.
Ahti Mustonen pohtii vastausta kysymykseen, että miten hän luonnehtisi Orvokin luonnetta.
– En osaa sanoa sen luonteesta ja muustakaan muuta kuin sen, ettei tuo poro ole, eikä se ole lammaskaan, eikä koira, mutta Orvokki se on. Tässä se saa olla niin kauan kuin elää. Kotiporohan siitä tulee, Ahti Mustonen tuumailee.
– Orvokki on hyvin terapeuttinen poro. Joskus pelkkä läsnäolo riittää, kunhan se on aitoa. Orvokilla on. Se kohtaa muut eläväiset rohkeasti, uteliaasti ja isoin silmin, sanoo Minna Mäntyranta-Mustonen.
Orvokki on myös kiltti. Se ei ole tehnyt tilalla tuhoja, niin kuin jotkut muut kotiporot jossakin. Semmoisiakin tarinoita on kuultu.
– Joku soitti ja kysyi, että saisiko Orvokkia joulupukin poroksi rekeä vetämään. Sanoin, että eihän se pieni jaksa mitään rekeä vetää, eikä se muutenkaan ole mikään vetokoira, Mäntyranta-Mustonen nauraa.
Vasamallina kankaassa
Hyvän luonteenlaatunsa lisäksi Orvokki on myös ulkoisesti kaunis. Pellolaisen Ruska-vaatteiden yrittäjä Henna Lintulahti tapasi Orvokin kesällä ja halusi tämän vasamalliksi porokankaaseen. Sari Pelho Design suunnitteli kankaan ja siellä mukana on pikkuinen Orvokki.
– Orvokki on niin hellyttävä tapaus. Kangas on loppuunmyyty. Ensi viikolla saan kangasta lisää ja siitäkin on runsaasti varattuna bodeihin, paitoihin ja legginseihin.
