Åbo Akademi ja Turun yliopistollisen sairaalan PET-keskus etsivät miehiä ja heidän naiskumppaneitaan tutkimukseen, jonka tarkoituksena on tuottaa tietoa seksuaalisen kiihotuksen ja orgasmin mekanismeista keskushermostossa.
Mitä orgasmista ja seksuaalisesta kiihottumisesta ei vielä tiedetä, tutkimuksen johtaja, apulaisprofessori Patrick Jern?
Orgasmia ja kiihotusta on kyllä tutkittu aivokuvausmenetelmin aikaisemminkin, mutta kiihotusta lähinnä niin sanotusti passiivisesti, eli siten, että tutkittava katsoo eroottisia kuvia tai videoita. On syytä olettaa, että tulokset voisivat olla erilaisia aktiivisessa tutkimusasetelmassa, jossa tutkittava saa seksuaalista stimulaatiota kumppaniltaan.
Orgasmia on aiemmin tutkittu lähinnä yleisellä tasolla. Tässä tutkimuksessa tutkittavan verenkiertoon ruiskutetaan pieni määrä heikosti radioaktiivista merkkiainetta, jonka erityinen PET-kamera "näkee". Näin voimme tutkia endorfiinien toimintaa aivoissa. Endorfiinit ovat elimistön itse tuottamia välittäjäaineita, ja ne saavat aikaan mielihyvän tunteita.
Miksi tämä tutkimus on tärkeää?
Tutkimuksen avulla toivomme, että voimme lisätä ymmärrystä kiihottumisen ja orgasmin keskushermostollisista mekanismeista. Esimerkiksi seksuaalinen haluttomuus on psykiatrinen diagnoosi, jonka taustatekijöistä emme tiedä juuri mitään. Tiedämme kuitenkin, että haluttomuus on usein vakava ongelma, joka ennustaa tyytymättömyyttä parisuhteessa ja heikentynyttä elämänlaatua. Pitkällä tähtäimellä toivomme voivamme tuottaa tietoa, jonka perusteella voidaan kehittää esimerkiksi uusia, tehokkaita hoitomenetelmiä haluttomuusongelmiin.
Tutkimukseen haetaan miehiä ja heidän naispuolisia kumppaneita. Miksi sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen on näin tarkasti rajattu?
On meidänkin mielestä valitettavaa, että jouduimme tällä kertaa rajoittamaan sitä ketä tutkimukseen kutsutaan. Tähän on kuitenkin taloudellisia ja käytännöllisiä syitä. Aivokuvaustutkimukset ovat todella kalliita tehdä, ja taloudelliset syyt rajoittavat lähtökohtaisesti tutkittavien määrää.
Tämä tutkimus on osa suurempaa Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta, jossa tutkitaan miesten seksuaalitoimintoja ja -toimintahäiriöitä. Suomen Akatemia on myöntänyt rahoituksen tutkimussuunnitelman perusteella, emmekä voi poiketa suunnitelmasta niin paljon, että vaihtaisimme tutkimuksen fokusta. Tämän vuoksi emme tällä kertaa kutsu naistutkittavia.
Joissakin tutkimuksissa on käynyt ilmi, että seksuaalinen suuntautuminen saattaa vaikuttaa miesten seksuaalitoimintoihin. Joissakin tutkimuksissa on esimerkiksi käynyt ilmi, että jotkut seksiongelmat, kuten nopea siemensyöksy, ovat yleisempiä heteromiesten keskuudessa. Tämä tarkoittaa, että on mahdollista, että ei-heteromiesten seksuaalitoiminnot eroavat heteromiesten seksuaalitoiminnoista myös aivotasolla. Tällöin emme voisi välttämättä tietää, johtuuko joku aivokuvauksissa havaittu ilmiö seksuaalisesta suuntautumisesta vai kokeellisesta asetelmasta, jos samassa joukossa on sekä heteromiehiä että ei-heteromiehiä. Haemme kuitenkin lisärahoitusta tutkimukselle, jotta voisimme kutsua myös naisia ja ei-heteroihmisiä mukaan tutkimukseen, mutta tällä kertaa varat riittävät valitettavasti vain yhden kohderyhmän tutkimiseen.
Mitä muita vaatimuksia tutkittaville on?
Perusterveet 20–50-vuotiaat miehet kumppaneineen voivat osallistua. Tietyt lääkitykset ja sairaudet voivat estää osallistumisen. Esimerkiksi psyykelääkitykset voivat vaikuttaa kuvaukseen, ja silloin emme voi tietää, johtuvatko havainnot kokeellisesta asetelmasta vai lääkityksestä. Samoin perustein myös huumeidenkäyttö on este.
Kuvaamme tutkittavien aivotoimintaa magneettikameralla, joten tutkimukseen ei voi osallistua, jos kehossa on metallisia osia tai vaikkapa koruja, joita ei voi poistaa tilapäisesti.
Turvallisuussyistä emme ota tutkittavaa mukaan tutkimukseen, jos hänen kumppaninsa on raskaana, sillä myös kumppani saattaa altistua pienelle säteilymäärälle. Jokainen tutkittava käy läpi seulontaprosessin ennen osallistumista, johon sisältyy käynti psykologin vastaanotolla sekä lääkärintarkastus.
Tutkitaanko molempia?
Ei. Kumppani osallistuu, koska kumppanin pitää tuottaa tutkittavalle orgasmi, ja olla myös hänen henkisenä tukena. Tähän on kaksi syytä, joista ensimmäinen on tutkimusasetelmallinen: ihminen on sosiaalinen eläin, ja kiihotus on todennäköisesti kvalitatiivisesti erilainen, jos se tapahtuu kanssakäymisessä toisen ihmisen, eli kumppanin, kanssa.
Ilman kumppanin apua olisi mahdotonta kuvata, mitä aivoissa tapahtuu seksuaalisen kiihotuksen ja orgasmin aikana. Aivokuvauskamerassa pitää maata paikoillaan ja minimoida kaikkia liikkeitä. Kaikki tutkittavan liikkeet aiheuttavat aivoissa aktiviteettia. Voidaan siis sanoa, että liikkeet sotkevat aivojen signaaleja, joita haluamme kuvata.
Paljonko miehiä tarvitaan tutkimukseen?
Toivomme, että saisimme vuoden 2019 loppuun mennessä kuvattua 20–25 tutkittavaa.
Miten heitä tutkitaan?
Tutkimukseen sisältyy yhteensä kolme aivokuvausta. Yksi kuvaus tehdään magneettikameralla, jossa orgasmia kuvataan reaaliajassa. Orgasmin aikaansaamiseksi kumppani hyväilee tutkittavaa kädellä. Tämän lisäksi tutkittavat kuvataan kahdesti PET-kameralla. Toinen PET-kuvaus suoritetaan välittömästi orgasmin jälkeen, ja tämän kuvauksen tulokset verrataan tuloksiin, jotka saatiin kuvauksesta missä tutkittava ei ole saanut orgasmia ennen kuvausta. Lisäksi tutkittavaa pyydetään vastaamaan muutamaan kyselylomakkeeseen.
Milloin on odotettavissa tutkimustuloksia?
Ajatus on, että datakeräilyvaihe, eli varsinaiset aivokuvaukset, olisivat paketissa vuoden 2019 loppuun mennessä, ja toivomme, että voisimme julkaista tutkimuksen tuloksia vuoden 2020 puolessa välissä.
Aivokuvaustutkimukset ovat logistisesti haastavia, ja laitteet ovat kovassa käytössä, sillä tutkimuskäytön lisäksi ne tarvitaan kliinisessä työssä, kuten esimerkiksi syöpädiagnostiikassa. Tutkimusprojekteille myönnetään aivokuvausaikoja rajoitetusti, ja tutkimusprojekteja on monta.