Perhesuhteeni veivät minut jo opiskeluaikoinani pois Suomesta, Italiaan. Kouluttauduin toimittajaksi, koska olin äärimmäisen kiinnostunut kaikesta ja rakastin omaa ääntäni.
Mikä tahansa juttu, kelasin siihen liittyvän valtavan informaatiomäärän hetkessä ja seuraavaksi täräytin jo ilmoille oman, aukottomasti jäsennellyn argumentaatiorakennelmani niin, ettei siinä saanut olla yhtään heikkoa lenkkiä.
Tämä kaikkivaltiaan kaksikymppisen työmarkkinoille suunnattu sotasuunnitelma toimi sikäli hyvin, että ennen kuin olin saanut maisterin paperit käteeni, huomasin olevani Helsingin Sanomien toimituksessa jättämässä soittopyyntöä pääministerille.