Minulla oli onni ja autuus seurata paikan päällä Lahdessa maailmanmestaruushiihtoja vuonna 2001. Ne hiihdot jäivät kansan mieleen suomalaisten doping-kisoina. Musta lakana laskeutui suomalaishiihdon päälle useiksi vuosiksi. Jokohan ne doping-kisat voisivat jäädä vähemmälle huomiolle Iivo Niskasen ja Krista Pärmäkosken menestyksen myötä.
Olen pitänyt itseäni hiihtoniilona, ja päättyneet olympiakisat vahvistivat tätä näkemystä. Laitoin 50 kilometrin kilpailun jopa nauhoitukseen, jos uni olisi päässyt yllättämään. Ei todellakaan päässyt, ei lähellekään. Nauhoituksen loppuosakin on tullut katsottua jo kahteen kertaan läpi.
Ilman Iivon ja Kristan viimeisen kisaviikonlopun hiihtoja Etelä-Korean kisat olisivat painuneet ynnä muiden joukkoon. Nyt ne jäävät pitkäaikaiseen muistiin. Kylmä totuushan on se, että suomalaisten menestymisen kautta lajeihin syttyy aivan eri tavalla.
Iivo Niskasen meno oli komeaa katseltavaa. Etenkin viimeisillä kilometreillä, kun venäläishiihtäjä Aleksandr Bolshunovin selkä tuli koko ajan lähemmäksi.
50 kilometrin hiihto voi olla puuduttavaakin katseltavaa. Yhteislähtökisoissa se on ollut monesti hiihtelyä 49 kilometriä, minkä jälkeen Petter Northug kirii voittoon.
Suksien vaihto, jota jotkut pitävät pelkästään pelleilynä, tuo oman lisämausteensa kisaan. Pelisilmän pitää olla kohdallaan, kun taktiikkaa luodaan kuninkuusmatkalle.
Oli myös mukava kuunnella olympiavoittaja Sami Jauhojärven asiantuntevia lausuntoja kisan aikana. Sami tiesi aika tarkalleen, milloin Iivo Niskanen laskee venäläisen kiinni. Länsi-Lapin murrekin tuli mukavasti läpi Samin kommenteissa.
Ennen seurasin melko tarkalla silmällä esimerkiksi mäenlaskua. Nyt en enää edes muista, ketkä voittivat mäestä kirkkaimmat mitalit. Muut kuin suomalaishyppääjät jäävät kieltämättä mauttomiksi ja hajuttomiksi urheilijoiksi.
Miesten jääkiekkojoukkueen taaperrus ei sytyttänyt. Onneksi naiset pelastivat Suomen ykköslajin täydelliseltä pettymykseltä. Jääkiekolla on oma kannattajakuntansa, joka seurasi tiiviisti kaikki ottelut. Heitä ei haitannut, vaikka maailman parhaat pelaajat tienasivat samanaikaisesti palkkaansa NHL-kaukaloissa. Jääkiekon ystävillä riittää vielä loppukeväällä jännitettävää, kun joukkueet pelaavat maailmanmestaruudesta. Niissä kisoissa on mukana jo jokunen NHL-tähti.
Onhan tämä melkoinen urheiluvuosi. Kun jääkiekko on pantu pakettiin, alkaa jalkapalloilun MM-kisojen odotus. Jalkapallon MM-kisat pelataan vain joka neljäs vuosi kun lätkämitaleita jaetaan vuosittain. Hyvää kannattaa odottaa.