Mainos

Onnea on se, kun saa kuun­nel­la lin­tu­jen lau­la­van aamulla

-

Tuo lause osui silmiini eräänä aamuna somesta. Jäin miettimään, miten totta tuo oikeasti tällä hetkellä on.

Pienistä iloista on tullut todella suuria. Onko todella niin, että arjen kaiken kiireen ja tohinan keskellä en huomaa, mitä ympärilläni tapahtuu…

Muistan elävästi erään pääsiäisaamun vuosia sitten. Olimme Seitakuoron kanssa Hetan musiikkipäivillä ja konsertin jälkeen kävin makoilemaan koulun lattialla olevalle patjalleni. Nukahdin. Heräsin, ani varhain ja huomasin, että ympärilläni kaikki muut nukkuivat vielä sikeästi. Hyppäsin suksilleni ja lähdin hiihtelemään. En vielä tuolloin ollut siellä päin liikkunut paljoakaan ja kyselin ensimmäiseltä aamuvarhaiselta vastaantulijalta, minne minun kannattaisi tällaisena aamuna mennä.

Niinpä sitten hiihtelin hänen opastuksensa mukaan menemään ja löysin itseni Jyppyrältä.

Oli varhainen pääsiäisaamu. Aurinko loisti huikaisevan kauniisti. Ensimmäiset tiaiset sirkuttivat lähipuissa. Jokaikinen puun oksa oli kuorrutettu kimmeltävillä lumikiteillä. Tuijotin hämmästyksestä sanattomana tuota ympärilläni olevaa kauneutta. Edessäni levittäytyi Ounasjärvi ja sen takana ylväänä Ounastunturin ensimmäinen kero, Pyhäkero. Kero, jolle olen myöhemmin lukemattomat kerrat tuskasta hikoillen kiivennyt.

Tuijotin tuota ääretöntä valkeutta ja kiitin Jumalaa, että Hän antoi minun kokea tämän.

Mielessäni alkoi soida virren sanat: ’Aurinkomme ylös nousi, paistaa voitto vuorelta. Lämmin valo sieltä loistaa, surut, murheet hajottaa. Kokoon tulkaa taivaan linnut suvi-ilmaan puhtaaseen, visertäkää pienet leivot, viinipuussa tuoreessa.’

Vähitellen huomasin laulavani lintujen kanssa kilpaa, ääni kohosi kohti korkeutta: ’Kylmä talvi pois on mennyt, myrkysää on lakannut, lumipilvet hajotetut, kylmä suvi selvinnyt. Lehti puhkeaa jo puihin, valkoruusut aukeilee. Lounatuuli hiljaisena Edomista puhaltaa.’

Edelleenkin tuo virsi 105 on minulle ainoa ja oikea pääsiäisvirsi. Se voittaa Yrttitarhat ja Vieraalla maalla. Kulunut talvi on ollut monella tavalla jo säidenkin suhteen haasteellinen, puhumattakaan tämänhetkistä pandemiaa. Kuitenkin saamme luottaa siihen, että vaikka emme kuulisikaan linnunlaulua, kuten minä en toisella korvallani enää kuule, niin saamme tuntea kevätauringon lämmön kasvoillamme. Jumala luo uutta.

Näin Hän on tehnyt aikojen alusta asti ja niin Hän tekee nytkin. Koettelee, vaan ei hylkää Herra.

Onnea on kuulla lintujen laulavan aamulla.


Siunattua pääsiäisen aikaa Sinulle ja rakkaillesi.

Pidetään toisistamme huolta ja luotetaan Jumalan viisauteen ja huolenpitoon.

Mirja-Liisa Lindström

Vt. kirkkoherra