Onko suru jo­ta­kin, josta pitää päästä yli? – "Ei sen kä­sit­te­ly lopu ikinä", sanoo äiti, joka kantaa poi­kan­sa kuo­le­maa mu­ka­naan

Yhä useampi suomalainen vieraantuu kuolemasta ja siihen liittyvästä surusta. Kun ne lopulta osuvat kohdalle, moni jää neuvottomaksi. Harvinaisen geenivirheen vuoksi kuolema on Anne Kaarlenpojalle ja hänen perheelleen tavallista läheisempi. Siksi sen kanssa on opittava elämään.

Ikävä, pelko, rakkaus, viha, katkeruus, kohtuuttomuus, rauha, henkeäsalpaava suru, helpotus.

Jokainen käsittelee kuolemaa omalla tavallaan. Yhdet vellovat siinä, toiset kieltävät kokonaan, jotkut jatkavat elämää.

– Suoraan sanottuna tämä on ihan hirveää. Mutta tämä on meidän elämäämme, eikä se ole pelkkää huonoa. Teemme siitä niin hyvää kuin se voi olla, sanoo Anne Kaarlenpoika, jonka neljästä lapsesta yksi on jatkanut matkaansa jonnekin muualle.

Tarjous vain nyt

Saat digin _maksutta_ 2 viikkoa

Ilmoita asiavirheestä