Kolumni

Onko sisukkuus aina hyvästä? - "Emme helposti tunnusta, ainakaan julkisesti, niitä kipukohtia, joita menestys on vaatinut"

-

Muutama päivä sitten uutisoitiin tutkijaryhmästä, joka tutkii sisua, tuota suomalaisuuden ytimenä pidettyä ominaisuutta. Suomalainen sisu on käsitteenä kaikille tuttu ja tuo heti mielikuvia tai kokemuksia sinnikkäästä ja peräänantamattomasta ihmisestä. Ennen sisukkuuden määreenä oli suo, kuokka ja Jussi, joka ei itkenyt.

 Nykyisin suomalainen mies uskaltaa itkeä, mutta ollakseen edelleen sisukas hänen on puskettava eteenpäin kohti tavoitetta, joko omaa tai toisten asettamaa. Jussikin kuokallaan raivasi suota pelloksi ja sai perheensä riskirajalta taloudellisesti turvaan, mutta mies itse voi huonosti. Jussi oli sisukas mies, joka oli päättänyt raivata suon viljavaksi pelloksi, hinnalla millä hyvänsä.


Olen viime aikoina paljon pohtinut sisua ja sen merkitystä niin itselle kuin suomalaiselle yhteiskunnalle. Sisukkuutta on yleensä aina pidetty ihmiselle hyvänä ominaisuutena ja ajateltu, että vaikka lahjakkuus loppuu, sisulla kyllä pärjää. 

Mieleen on kuitenkin hiipinyt ajatus, että sisu ei olekaan pelkästään hyvää vaan siinä piilee myös vaaroja. Menestynyttä ihmistä pidetään sisukkaana, mutta harvoin tiedämme, millaisen hinnan hän on menestyksestään maksanut. 

Me emme helposti tunnusta, ainakaan julkisesti, niitä kipukohtia, joita menestys on vaatinut. Onko sisukkaasti eteenpäin puskevalla ihmisellä riittävästi aikaa ajattelulle ja kykeneekö hän priorisoimaan asioita kokonaiskuvan kannalta oikein? Onko sisukkaan ihmisen toinen puoli kuormittunut, stressaantunut ja väsynyt?


Myös tutkijaryhmä löysi sisusta hyviä ja huonoja ominaisuuksia. Parhaimmillaan sisu saa ihmiset käyttämään piileviä voimiaan ja jopa ylittämään itsensä.

Pahimmillaan sisu voi saada ihmisen ottamaan vastaan liian suuria haasteita, vaatimaan liikaa itseltään tai pyrkimään jääräpäisesti väärään suuntaan. 

Hyvä itsetuntemus ja realistinen ajattelutapa auttavat myös sisukasta ihmistä tunnistamaan voimavaransa ja ymmärtämään, milloin on syytä pyytää apua tai puhaltaa peli poikki ja pohtia muita vaihtoehtoja. Terveellä tavalla sisukas ei anna periksi mutta osaa luovia.