Eettisten rikkeiden paljastuminen nostaa urheilussa usein esiin nollatoleranssin vaatimuksen epäkohtiin. Viime kuukausina julkisuudessa ovat olleet etenkin lentopallo ja rytminen voimistelu, joissa on paljastunut pitkäänkin jatkuneita väärinkäytöksiä tai tutkintaan johtaneita tapauksia.
Onko epäasiallisen käytöksen nollatoleranssia mahdollista toteuttaa, kun seuratoiminnassa on mukana 1,8 miljoonaa ihmistä, koko Suomen kirjo? Olympiakomitean seura- ja jäsentoimintayksikön johtaja Jaana Tulla ei usko täydelliseen maailmaan, mutta on valmis tekemään hartiavoimin töitä parantaakseen tilannetta.
– Epäasiallisen käytöksen pitää vähentyä, ja keskeistä on alentaa kynnystä puuttua. Esimerkiksi asiatonta käytöstä todistavan vanhemman tai seuratoimijan pitäisi uskaltaa puuttua siihen ilman, että hänen pitää miettiä, vaikuttaako puuttuminen esimerkiksi lapsen harrastamiseen tai omaan rooliin seurassa, Tulla sanoo STT:n haastattelussa.
– Urheilu voi olla edelläkävijä, jotta vaatimustaso toiminnassa nousee. Muutos vie aikaa, mutta emme saa pelätä ottaa vastuuta.
Hän haluaa urheiluihmisten miettivän, mitä menestys oikeasti on. Onko se mestaruusviirejä katossa, jos vastapainona on rikkinäisiä ihmisiä huonon käytöksen takia?
– Minulle menestystä on se, että seurassa on hyvää toimintaa. Olen aina uskonut siihen, että hyvin johdettu seura tuo menestystä tai ainakin jatkuvuutta, koko ikänsä urheilun parissa toiminut Tulla sanoo.
Ihmisten asenne ratkaisee
Urheilujärjestöillä on käytössä lukuisia hyviä koulutusmahdollisuuksia, joissa seura- tai liittotason toimijat voivat saada oppia vastuullisessa valmentamisessa tai hyvässä hallinnossa. Tulla korostaa kuitenkin, etteivät urheilujärjestöt saa piiloutua paperille piirrettyjen suunnitelmien taakse, vaan häirinnän ja epäasiallisen käytöksen ehkäisyssä kyse on ensisijaisesti ihmisistä.
– Meidän ihmisten asenne ratkaisee kaiken. Meidän pitäisi kaikkien sitoutua muutokseen, Tulla sanoo.
Olympiakomitean johtoryhmässä Tulla vastaa seura- ja jäsentoimintojen lisäksi kansainvälisistä asioista ja vastuullisuudesta. Hänen vetämänsä tiimin roolina on muun muassa opastaa lajiliittoja ja seuroja parempaan toimintaan, ei olla ensimmäisenä tuomitsemassa virheen tehneitä.
– Järjestöt tarvitsevat tukea, osaamista ja työkaluja parempaan toimintaan, Tulla muistuttaa.
Tullan mukaan joissakin seuroissa näkyy edelläkävijyyttä, sillä ohjaajilta vaaditaan joko vastuullisen valmentamisen verkkokurssia tai Väestöliiton Et ole yksin -koulutusta, joka paneutuu seksuaaliseen häirintään.
Ainakin yksi keino kaikkien seurojen olisi syytä ottaa heti käyttöön.
– Kannustan siihen, että kaikilta nuorisourheilun kanssa tekemisessä olevilta, myös vapaaehtoistoimijoilta, tarkistetaan rikosrekisteriote, Tulla linjaa.
Kriisiin pitää varautua
Tulla korostaa, että maailma on muuttunut. Nuoret ja heidän vanhempansa osaavat vaatia laadukasta toimintaa.
Järjestön sääntöjen pitää tukea hyvää toimintaa, ja monessa seurassa ja liitossa ikivanhojen sääntöjen päivittäminen nykyaikaan on ajankohtaista. Olympiakomiteasta voi pyytää siihenkin prosessiin apua.
Seuratoiminnassa on syytä varautua myös siihen, että jotain yllättävää ja ikävää tapahtuu.
– Seuroissa pitäisi varmistaa, että osataan toimia, jos jotain asiatonta tapahtuu. Ei kannata odottaa, että kriisi opettaa, Tulla korostaa.
– Jos toiminta on suunniteltu hyvin, yksittäisillä seuratoimijoilla on selkänojaa toimia vaikeissakin tilanteissa.
Vastuullisuus tuo vetovoimaa seuratyöhön
Tulla korostaa, etteivät vastuullisuusasiat tule kerralla kuntoon.
– Urheilussa vastuullisuusasioiden tulisi olla osa päivittäistä toimintaa ja johtamisen arkea. Syvempään tarkasteluun ne kannattaa ottaa ainakin kerran vuodessa, jotta seurassa tai järjestössä on kaikki hyvin, Tulla sanoo.
Hyvä hallinto ja laadukas toiminta ovat paras tae siihen, että seuratyö vetää puoleensa ihmisiä eri rooleihin. Seurojen toiminta pohjautuu pääosin vapaaehtoistyöhön, ja vastuullinen toiminta voi varmistaa sen, ettei toiminta kuihdu tekijöiden puutteeseen.
Hyviä merkkejä on Tullan mukaan näkyvissä. Hän kertoo Olympiakomitean sparranneen esimerkiksi sata vuotta täyttävää Kuopion Palloseuraa, joka tekee vastuullisuusohjelmansa savoksi.
– Millaista on kupsilainen hyvä toiminta? He haluavat tuoda esiin seurassa käyttäytymistä alkaen siitä, että kaikkia tervehditään, Tulla kertoo.
