Soitin 98-vuotiaalle isoäidilleni. Kuinka on päivä mennyt, kysyin.
No, tässä olen ikkunasta katsellut maantielle. Kaksi autoa on mennyt, mumma vastasi.
Oli alkuilta. Päivän tapahtumat olivat siinä.
Samana päivänä olin itse aamusta alkaen rynninyt kello kädessä ja kieli vyön alla paikasta toiseen. Olin yrittänyt pitää mielessäni kaikki sen päivän reagointia vaativat asiat, sekä päivittäiseen arkeen kuuluvat että erikseen sovitut.