Ateismi on uskonto, jos määrittelemme uskonnon siten, että kun uskotaan johonkin, se on uskontoa. Meidän kaikkien on uskottava johonkin.
Ateistinkin on uskottava siihen, että kaikille maailmankaikkeuden tapahtumille on selitys. Emme ole vielä niitä kaikkia löytäneet tai niitä ei koskaan löydetä. Lisäksi maailmankaikkeuden olemus on sellainen, ettemme tällä ajattelukykymme tasolla pysty siitä kaikkea ymmärtämään.
Jos määrittelemme uskonnon siten, että siinä uskotaan johonkin maailmankaikkeuden ulkopuoliseen korkeampaan voimaan, joka on luonut maailman ja ohjaa sen toimintaa, ei ateismia voi määritellä uskonnoksi.
Käsittääkseni uskonnot ovat syntyneet varhaisten ihmisten yrittäessä selittää havaitsemiaan luonnonilmiöitä ja myöhemmin pyytäessään apua menestymiseen metsästyksessä, maanviljelyksessä ja perheonnessa. Myös kuolleiden jälleennäkemisen kaipuu on saanut aikaan uskon kuoleman jälkeiseen elämään.
Ihminen on tutkinut maailmankaikkeuden tapahtumia tieteen avulla ja on saanut aikaiseksi havaintokykyjensä rajoissa todistettuja ratkaisuja moniin asioihin. Tiedämme, että esimerkiksi suhteellisuusteoria ja kvanttimekaniikka ovat tosia, koska niiden antamien tulosten pohjalta voimme suorittaa avaruuslentoja ja meillä toimii nykyaikainen tietoliikenne.
On myös teorioita, joita nykyhavainnot tukevat, mutta niiden suhteen on oltava varauksellisia, koska havainnot eivät välttämättä ole aina luotettavia.
Joillekin on ominaista, ettei maailmankuvassa sallita aukkopaikkoja vaan ne tilkitään oitis sepitteillä. Emmekö voisi rehellisesti myöntää, ettei meillä ole täyttä tietoa siitä, miten maailma ja elämä on syntynyt ja millainen maailmankaikkeuden rakenne on?