Muusikko Heikki "Hector" Harman mukaan oli helppoa valita Laura Lindstedt kirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi. Sen verran omanlaisensa ääni, kuvasto ja maailma Lindstedtin Oneironissa hänen mielestään on.
- Annettuani itselleni luvan heittäytyä sen epätodelliseen maailmaan, kaikki muuttuikin hyvin todelliseksi, jopa siinä määrin, että piti välillä googlettaa, onko tällainenkin taiteilija todella elänyt, onko hänen performanssinsa nähty ja koettu jossain, Harma perusteli.
Hän kehui Lindstedtin tapaa uudistaa romaanin muotoa ja rakennetta nerokkaaksi, mutta samalla lukijaystävälliseksi.
- Voittajateos kiihdyttää lukijan assosioimaan päähenkilöiden kokemuksia omiin kokemuksiinsa, ja sen lukemattomat viittaukset muun muassa taiteen, historian ja filosofian suuriin nimiin ja ilmiöihin kertovat kirjailijan laajasta perehtymisestä ihmiskunnan hengen lentoon ja kärsimyksiin.
Oneiron on vuonna 1976 syntyneen Lindstedtin toinen romaani, myös esikoinen Sakset ylsi Finlandia-ehdokkaaksi. Kirjailija viimeistelee väitöskirjaa kommunikaation ongelmasta ranskalaisen kirjailijan Nathalie Sarrauten tuotannossa.
Palkintopuheessaan Lindstedt annatteli suorat sanat maan hallitukselle.
- Suomea ollaan rakentamassa tietoisesti luokkayhteiskunnaksi. Isoisäni oli torpan poika. Isoisoäitini oli kiertävä sairaanhoitaja. Isoäitini oli puhelinkeskuksen sentraalisantra. Oma äitini oli jo luokanopettaja. Suvussamme uskottiin, ja uskotaan yhä, koulutukseen.
Lindstedt kertoi STT:n haastattelussa nauttivansa esimerkiksi Thomas Bernhardin, Monika Fagerholmin, Sarrauten ja Marguerite Durasin kielestä. Erityisen tärkeää hänelle kuitenkin on elokuva.
–Lars von Trier, Hans-Jürgen Syberberg ja Bela Tarr ovat sellaisia ohjaajia, jotka todella ovat pistäneet minut miettimään.