Kirjailija Antti Tuurin luoma hahmo on juuri oikeanlainen henkilö kertomaan historiaa, jonka niin monet ovat halunneet unohtaa. Historiaa, joka on vuosikymmenten ajan jäänyt Stalinin muiden hirmutekojen varjoon.
–Vaikka Jussi Ketola on sitkeän suomalaisen miehen perikuva, hän ei missään nimessä ole sankari vaan ihminen, joka löytää itsensä hämmästyttävästä tilanteesta, toteaa elokuvaohjaaja AJ Annila, jonka uusin elokuva, Ikitie saa ensi-iltansa syksyllä 2017.
Antti Tuurin samannimiseen romaaniin perustuva elokuva on kertomus miehestä, joka joutuu tahtomattaan äärimmäisten ajatusmaailmojen välikappaleeksi.
Tiistaina Helsingin ennakkonäytöksessä nähdyn tarinan keskiössä on Tommi Korpelan näyttelemä Jussi Ketola, joka muilutetaan Suomesta itärajalle. Kommunistiksi epäilty Ketola kuitenkin pääsee pakenemaan Karjalaan, jossa hän saa uuden henkilöllisyyden, vaimon ja työtä kolhoosista. Kolhoosin muut asukkaat ovat Amerikasta Neuvostoliittoon tulleita ihmisiä, jotka uskovat vakaumuksensa luovan parempaa maailmaa.
Pian kuitenkin käy ilmi, että Stalinin vainot tuhoavat unelman sosialistisesta paratiisista.
–Ihmismieli yrittää yleensä ajatella, että huono tilanne on kohta ohi. On turvallisempaa sulkea silmänsä ja toivoa kuin toimia.
Vaikka Ikitie nostaa esille tuhansien suomalaisten karmivan kohtalon, ennen kaikkea elokuva on kertomus totalitarismin mahdottomuudesta. Annilan mukaan onkin käsittämätöntä, että ihmiset ajautuvat äärimmäisyyksiin yhä uudestaan.
–Eihän historiassa ole liikettä, joka ei olisi kaatunut liialliseen äärimmäisyyteen. Sitä ihmettelen, että miten maailma on vuosikymmenestä toiseen niin mustavalkoinen.
Väistämättä poliittinen
Vaikka ohjaaja Annila ja tuottaja Ilkka Matila ovat todenneet, ettei Ikitiellä ole tiettyä sanomaa, elokuvaa on mahdotonta katsoa ilman, että valitsisi, kenen puolella on. Samassa tilanteessa olivat myös Neuvostoliitossa asuvat amerikansuomalaiset 1930-luvulla.
–Kun tarina on tuollainen, sille ei voi mitään, että siitä tulee poliittinen, Annila myöntää.
Hän myös näkee tarinassa paljon yhtymäkohtia nykyaikaan. Siinä missä suomalaiset lähtivät ennen toista maailmansotaa etsimään parempaa elämää Yhdysvalloista ja Neuvostoliitosta, tänä päivänä ihmiset lähtevät liikkeelle samoista syistä.
Sekä Annila että tuottaja Matila pitävätkin tärkeänä sitä, että suomalaiset tuntisivat oman historiansa. Vain sitä kautta voi ymmärtää nykyisyyttä.
Harva kuitenkaan tietää Karjalassa asuneista amerikansuomalaisista. Miksi vaietut tarinat tulevat julki vasta nyt?
Annilan mukaan todennäköisesti siksi, että nämä ihmiset olivat pitkään epämiellyttävä totuus Neuvostoliitolle, Yhdysvalloille ja Suomelle. Uhrien omaa vaikenemista puolestaan selittää todennäköisesti se, että sosialismilla ja Neuvostoliitolla oli ikävä kaiku toisen maailmansodan jälkeisessä Suomessa.
–Ihmiset tottuivat vaikenemaan kohtalostaan sodan jälkeen. Kaipa siksi heille oli helpompaa vaieta koko elämän ajan.
Kipeistä kokemuksista huolimatta monet vainoja kokeneet ihmiset ovat myös kertoneet elokuvantekijöille positiivisia muistojaan Neuvostoliiton kolhooseista. Annilan mukaan esimerkiksi yksi vielä elossa oleva vanha rouva kertoi oman tarinansa, josta hän muistaa erityisesti juhlan, tanssin ja musiikin.
–Olisi hirveän tärkeää, etteivät nämä tarinat painu unholaan, vaikka ne ihmiset, joiden tarinoita nämä ovat, lakkaavat olemasta.
