Helge Nivan asiallinen ja sinänsä ansiokas kirjoitus perustuu pitkälti valistuksen periaatteisiin. Ihminen on ihmiselle jumala ja inhimillinen (erotuksena universaalista) järki kaiken mitta. Usko ja tiede ovat vastakohtia ja vain niin sanottu tieteellinen maailmankatsomus on totuudellinen.
1800-luvulla suosiota saavuttanut naturalistinen ja materialistinen käsityskanta on ainoa hyväksyttävä "tieteellisen tiedon" perusta nykyäänkin. Universaali ja kaikkivoipa Jumala rinnastuu joulupukkiin. Tämä käsityskanta on syvästi virheellinen.
Naturalistit julistavat, että elämä on syntynyt "luonnollisesti", aineen itsejärjestäytymisen seurauksena, fysiikan ja kemian lakien avulla. Tosiasia on, että elämää voi syntyä vain elävästä.
Materialismin taustalla ja perusteena on käsitys, että elämää syntyy kuolleesta. Naturalismin ja materialismin elämän synnyttäjä on kuolema, jonka taustalla toimii ihmisen inhimillinen ajattelu.
Elävä ja tietoinen ihminen voi luoda vaikka minkälaisia fiktioita elämän synnystä, kunhan on elävä ja tietoinen. Jo tämäkin seikka itsessään todistaa, että tarvitaan jotakin muuta kuin kuollutta ainetta – yksinkertaista common sense-filosofiaa.
Nivan eettiset käsitykset ovat hyvin perusteltuja oikeutettuja, mutta kissalla ja hiirellä ei ole omatuntoa, sillä evoluutioteorian mukaanhan ainoat tavoitteet on pysyä hengissä ja lisääntyä. Eräskin fundamentalistinen materialistisosiobiologi piti omatuntoa geenien luomana illuusiona.
Nivan kirjoitus osoittaa, että omatunto ei ole pelkkä illuusio.