Meri-Lappiin perusteilla oleva REKO-rengas on tuorein yritys saada lappilaiset kuluttajat kiinnostumaan lähiruoasta. Samanlainen ruokarengas on toiminut viime elokuusta lähtien Enontekiöllä (LK/PS 9.5.).
Facebookin kautta toimivia ruokaryhmiä on noussut muutamassa vuodessa eri puolille maata jo noin 120, mikä kertoo buumista. Silti kyse ei ole uudesta asiasta. Pientuottajat ja kuluttajat yhdistäviä suoran kaupan ruokapiirejä on toiminut Suomessa vähintään 1970-luvulta lähtien. Useimmiten toiminta on hiipunut alkuinnostuksen jälkeen.
Toivottavasti some-aika tuo tähän muutoksen. Tarvetta siihen on enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Aikoinaan lähes täydellisen ruokaomavarainen Lappi on nykyisin erittäin riippuvainen muun Suomen ruokatuotannosta. Vain alle kymmenen prosenttia täällä syödystä ruoasta on tuotettu ja jalostettu pohjoisessa (MTT 2014). Lappiin tuodaan ruokaa vuosittain noin 450 miljoonan euron edestä. Maakunta on omavarainen enää poron- ja lampaanlihan sekä nauriin tuotannossa. Täysin "tuonnin" varassa ovat muun muassa sianliha, siipikarjaliha, kananmunat sekä avomaan puutarha- ja kasvihuonetuotteet.
Tuonti ei johdu täkäläisistä tuotanto-olosuhteista, eikä edes tuotantotaidoista, vaan tietoisesta tai tiedostamattomasta valinnasta.
Lähiruoan palauttaminen olennaiseksi osaksi lappilaista elämäntyyliä on yhä mahdollista. Todisteita ei tarvitse hakea maaseutua kauempaa. Monissa Lapin kylissä, joista valtaosa on porokyliä, pääosa ruoasta haetaan yhä oman kylän pelloilta, metsistä ja vesistä, vaikka asukkaat eivät mielläkään syömisiään lähiruoaksi.
Jos muutkin kuin maaseudun lappilaiset suosisivat lähiruokaa, hyödyn korjaisi Lappi. Ruoan tuottaminen ja jalostaminen toisi täkäläisille töitä. Ruoka olisi terveellistä ja luontokin kiittäisi, kun ruoan kuljetusmatka lyhenisi ja tuotannossa käytettäisiin vähemmän torjunta-aineita.
Lähiruoan vähenemistä on selitetty normeilla, alan yritysten keskittymisellä ja julkisen puolen hankintamenettelyllä, missä kilpailutuksella on tärkeä rooli. Väitetään, etteivät paikalliset uskalla investoida ruokatuotantoon, koska varmuutta siitä, että tuote käy kaupaksi, ei ole.
Se ei liene koko totuus asiassa. Muutos on yhä mahdollinen, tosin pelkkä yrittäjän rohkeus ei siihen riitä. Muutos lähtee meistä eli kuluttaja on tässäkin asiassa kuningas.