Skeittilauta lähtee jalkojen alta tempun alastulossa. Eveliina Taka , 15, mätkähtää selälleen betonille sellaisella voimalla, että kuvaajakin hätkähtää kameran takana.
Nopeasti Taka nousee ylös, vetää henkeä ja lähtee hakemaan uudestaan vauhtia. Muutaman yrityksen jälkeen lauta tulee kaiteelta alas jalkojen alle ja matka jatkuu keskeytyksettä.
”Joskus Eveliinalta lähti koripalloa pelatessa pikkuvarvas pois paikaltaan. Laitoin sen sijoilleen ja leirin harjoitukset jatkuivat, vaikkei jalalla voinut enää juosta. Eve on aika kova luu”, Vuokatti-Ruka urheiluakatemian lumilautailuvalmentaja Anni Halonen kertoo.
Vaikka nyt ollaan Lapin urheiluopiston skeittiparkilla, on Takan ykköslaji lumilautailu ja siinä hän on Suomen lupaavimpia urheilijoita. Kesällä laskumahdollisuuksia ei tosin Suomessa ole.
”Skeittaus on hyvä harrastus, mutta lumilautailussa tähtäimet ovat isoissa kisoissa. Kyllä sitä tavallaan jo talvea odottaa”, Taka sanoo.
Mahdollisesti pientä esimakua tulevasta saatiin viime keväänä, kun Taka voitti oman sarjansa pronssia Rookie World Tourin finaaleissa sekä halfpipessa että freestylen eri osa-alueita yhdistelevässä slopestylessa. Rookie World Tour on kansainvälisen lumilautaliiton alainen nuorten ykköskiertue.
Ensi kaudeksi Taka nousee mukaan nuorisomaajoukkueeseen, kahta vuotta vanhemman rovaniemeläisen Iina Puhakan seuraksi. Samalla urheiluakatemian leiritykset Vuokatissa jatkuvat kolmatta kautta. Viime kaudella urheiluakatemian leiritykset veivät yhteensä kolmeksi viikoksi Vuokattiin.
15-vuotias Eveliina ei ole ensimmäinen Taka, joka lumilautailee maajoukkuestatuksella.
Yhdeksän vuotta vanhempi isoveli Jussi Taka laski boardercrossia Eurooppa- ja maailmancupissa vuodet 2010–2015. Paras sijoitus maailmancupissa oli 4. ja Sotshin olympialaisista 2014 tuomisina oli 33. sija.
Isoveli on toiminut esimerkkinä, joka on asettanut itselleen tavoitteita ja joka on ne myös saavuttanut.
”Kyllä me puhutaan lumilautailusta päivittäin. Jussi vei myös minut ensimmäistä kertaa rinteeseen 10-vuotiaana ja ensimmäisiin kisoihin neljä kuukautta myöhemmin.”
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Rukan SM-kisoissa samana talvena lajin aloittanut Taka osallistui halfpipen ja slopestylen lisäksi myös paripujotteluun että boardercrossiin.
”Tulin melkein jokaisessa lajissa viimeiseksi, mutta sain jonkun tsemppipalkinnon”, nuorempi Taka nauraa nyt.
Nykyisin lumilautailusta puhuminen tarkoittaa muutakin kuin samojen laskuvideoiden katselua ja kommentointia. Isoveli kun myös valmentaa siskoaan, vaikka Jussi Takan boardercrossissa laskettiinkin radalla muita kilpailijoita vastaan mahdollisimman nopeasti, eikä temppuja tehden.
”Jussin kanssa laskiessa keskitymme paljon tavalliseen laskutekniikkaan. Sen päälle on hyvä rakentaa freestyle-taitoja. Kesällä teen myös muutaman kerran viikossa loikkatreeniä Jussin laatiman ohjelman mukaan”, slopestylen vahvemmaksi lajikseen nostava nuorempi Taka sanoo.
Huippulumilautailijoita yhdistää aito kiintymys lajia kohtaan. Ohjatut harjoitukset ovat vain pieni osa lajia.
Taka on esimerkki siitä, että kestävä halu kehittyä lähtee aina nuoresta itsestään.
”Eveliina ottaa itse selvää asioista ja haaveilee tempuista, jotka haluaisi tehdä. Hän on myös joskus ainoana tyttönä leireillä, mutta haastaa silti samanikäisiä poikia”, Halonen sanoo.
Harjoitteluun Takalla tuntuu olevan melko mutkaton suhtautuminen.
”En ole laskenut kuinka monta päivää laudalla olen talven aikana, mutta olen rinteessä viitenä tai kuutena päivänä viikossa. Käyn myös Mountain Club Ounasvaaran harjoituksissa. Olen tosin siellä vanhimpia, ja kun harjoituksissa voi olla 15 henkilöä ja nuorimmat 6–7-vuotiaita niin minunkin pitää välillä katsoa nuorempien perään”, Taka naurahtaa.
Eipä taida Jussi Taka olla enää ainoa Taka, jota nuoret lumilautailijanalut katsovat ylöspäin.
