Kriisitilanteissa on kaksi vaihtoehtoa; joko tai. On helppoa sivusta katsoen asettaa tavoitteita, miten tulee toimia. Ääritilanteissa ovat vaihtoehdot vähissä.
Jos kuunnellaan koko kansan mielipiteitä, ollaan vetelässä suossa. Suomessa on monenlaisia järjestöjä, jotka katsovat jäsentensä etuja. Entä se kansanosa, jolla ei ole turvana minkäänlaisten liittojen tukea?
Joskus en ymmärrä eduskunnan turhanpäiväistä, räksyttävää ja arvostelevaa politiikkaa hallituksen esityksille ja toiminnalle.