Olivier Nkam­houa avaa ko­ri­pal­lo­maa­jouk­kueel­le uusia näkymiä ko­ri­ren­kaan ylä­puo­lel­la – "Toivon että pelaan vielä NBA:s­sa"

Olivier Nkamhoua on Susijengin seuraavaa tähtiainesta.

Kuva: Tennesee Volunteers

Mikael Jantunen muistaa hyvin ensimmäisen pelinsä Olivier Nkamhouaa vastaan. Jantusen mukaan hän ja Nkamhoua olivat 14-vuotiaita, kun Jantusen Wartti Basketin ja Nkamhouan HNMKY:n vuonna 2000 syntyneiden joukkueet kohtasivat itähelsinkiläisessä Merilahden koulussa, joka Jantusen muistissa kulkee vielä entisellä nimellään Kallahden kouluna.

– Wartti antoi aika kylmää kyytiä Namikalle. "Olli" sai viisi virhettä ja potkaisi vaihtopenkiltä tuolin rikki. Tunteet vähän kuumenivat, mutta nykyään sille jutulle nauretaan. Siitä se lähti, Jantunen naureskeli tiistaina MM-jatkokarsintaan valmistautuvan miesten koripallomaajoukkueen harjoitusten jälkeen Helsingissä.

Nkamhouan mieleen Jantunen on jäänyt juniorivuosien vaikeimpana kotimaisena vastustajana.

– Hän päihitti minut aina. Micke oli ensimmäinen suomalainen vastustaja, joka oli kunnolla fyysinen ja osasi käyttää fysiikkaansa. Meillä on ollut kova kilpailu pienestä asti, eikä se ole muuttunut mihinkään, Nkamhoua sanoi.

"Avaa uusia mahdollisuuksia"

Koripalloilijana Jantunen on tähän asti kulkenut kaksikosta aina hiukan edellä. Hän oli juniorimaajoukkueessa aloitusviisikon pelaaja, Nkamhoua vaihtomies. Jantunen debytoi miesten maajoukkueessa 2018, Nkamhoua 2021. Nkamhoua läpimurto miesten maajoukkueeseen on ollut nopea, ja nyt hän kuuluu jo Jantusen tavoin joukkueen avainpelaajiin.

– Junnuista Olli on kehittynyt uskomattoman paljon. Hän oli yleensä minun match upini (taistelupari). Pääsin hänen päänsä sisään. Häntä tönittiin, kun hän oli pitkä ja laiha. Nyt hän on pitkä ja vahva, Jantunen arvioi.

Nkamhouan kaltaista isoa miestä koripallomaajoukkueessa ei ole ollut koskaan aiemmin – ja samalla hänen ominaisuutensa osuvat täydellisesti yhteen koripallotaktiikan viime vuosien muutoksen kanssa.

203-senttinen, ulottuva ja urheilullinen Nkamhoua sopii erinomaisesti palloscreenien pelaamiseen sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa ja pystyy nopeissa hyökkäyksissä juoksemaan karkuun vastustajilta.

– Ensimmäinen vahvuus on, että on ollut niin onnekas, että on saanut oikeat fyysiset lahjat tähän lajiin. Minä olen omalla pelipaikallani liikkuva pelaaja, ja olen yrittänyt laajentaa siitä, mitä isot miehet yleensä tekevät. Olen oppinut heittämään ja kuljettamaan, Nkamhoua arvioi itseään.

"Kunhan vain reitti löytyisi"

Mikael Jantunen kuvaa Nkamhouaa "oman tiensä kulkijaksi". Tuo tie johti koripalloiluun Nkamhouan isän, kamerunilaislähtöisen ja Suomessa pelanneen Christian Nkamhouan kautta.

– Kun isä on aina pelannut, olin aina koriksen parissa. Aluksi pelasin futista, mutta yksi äidin kaveri ehdotti, että alkaisin pelata korista. Välillä lopetin jossain 10-vuotiaana ja olin vuoden poissa, mutta en pystynyt pysymään poissa. Olin jo rakastunut lajiin, Nkamhoua kertoi.

Nkamhoua oli ensimmäisen lukiovuotensa ajan Mikael Jantusen luokkakaveri Mäkelänrinteen urheilulukiossa, mutta syksyllä 2017 hän lähti  Yhdysvaltoihin pelaamaan high school -koripalloa ja asumaan isänsä kanssa.

Kahden high school -kauden jälkeen Nkamhoua ponnisti Tennesseen yliopistoon, jossa hän keräsi viime kaudella 8,6 pistettä ja 5,6 levypalloa ottelua kohti.

Viimeisen yliopistokautensa jälkeen Nkamhoua tähtää NBA:n ensi vuoden varaustilaisuuteen.

– Toivotaan parasta. Yritän antaa tarpeeksi hyvät näytöt. On se sitten draftin (varaustilaisuuden) tai kesäliigan kautta, kunhan vain reitti löytyisi, toivon että pelaan vielä NBA:ssa.