pääkirjoitus: Kun­ta-alan työ­tais­te­lu on ve­ny­mäs­sä yli kesän, so­pu­jar­ru­na on so­li­daa­ri­suus­va­je

Helatorstai: Tänään vie­te­tään he­la­tors­tai­ta, jolloin "ruo­ho­kaan ei kasva" – mikä se oikein on ja mistä nimitys tulee?

Olipa kerran nuori Satu – Hassi kuvaa muis­tel­mis­saan palavan kom­mu­nis­ti­nuo­ruu­ten­sa ja trau­maat­ti­sen ta­pah­tu­man lap­suu­des­taan

Ensin Satu Hassi kuitenkin vie lukijan sodanjälkeiseen konservatiivi-Suomeen. Siellä hän varttuu ripari-isoseksi, jolle partio myöntää Mannerheim-soljen.

S atu Hassi muistaa täsmällisesti, miltä paprikan ensipuraisu maistui. Suutuntuma oli pettymys. Kaukana tomaatin mehukkuudesta.

Hassi kiistää, että hänellä olisi poikkeuksellinen muisti. En usko häntä.

Vanhat muistivihkot tai tarinoita kertova lähisuku eivät riitä vastaukseksi. Ne eivät selitä sitä yksityiskohtien tulvaa, joka lainehtii Hassin pian ilmestyvissä lapsuus- ja nuoruusmuistelmissa.

Hassi muistaa kankaat, värit, tuoksut, tapahtumien järjestyksen ja laulujen sanat, vaikkei omasta mielestään edes osaa laulaa.

Totta kai hän muistaa, millaista oli olla partiotyttö, seurakuntanuori ja kuuden ällän ylioppilas. Ja sen, millaista oli kasvaa nuoreksi kapinalliseksi ja jyrkän linjan kommunistiksi.

Hassi kertoo kirjassaan myös asiat, joiden muistaminen hirvittää.

Senkin, miltä tuntuu olla yksitoistavuotias tyttö, tunnustella vatsaa ja pelätä olevansa raskaana. Kuukaudesta toiseen.

Kun on tullut raiskatuksi.

"Joita ei miehet voita"

Satavuotiaassa puutalossa Tampereen Pispalassa leijuu juuri uunista tulleen runebergintorttukakun kodikas tuoksu.

Satu Hassi on ollut aina kätevä käsistään. Ommellut vaatteet ja viritellyt leivonnaiset. Osannut kummasti kaiken.

Käymme kahville. Ikkunalla kukkii ihmeen pystyvartinen amaryllis, yksi talon lukemattomista kasveista. Sen takaa kurkkivat luminen harju ja huolestuttavan myöhään jäätynyt Pyhäjärvi.

Satu Hassi on viettänyt valtaosan elämästään Tampereella, mutta hän syntyi Helsingissä ja muutti nelikuisena Raumalle.

Hassi vyöryttää muistelmissaan anekdootteja, jotka voi tulkita ennusmerkeiksi, jos niin tahtoo.

Sikiövaiheessa tulokkaan työnimi on Ville. Niin villejä ovat potkut äidin mahassa. Natiaisena tyttö seisoo isän Renaultin takapenkillä ja huutaa: "Vauhtia, vauhtia!"

Kun isä tulee kotiin, hän tervehtii vaimoa ja tytärtä huikkaamalla "Mitäs Hassin naiset".

"Joita ei miehet voita", kuuluu Sadun sähäkkä vastaus.

Feminismi on myötäsyntyistä. Kun tyttö kuulee, ettei naisia huolita armeijaan, hän julistaa menevänsä sinne joka tapauksessa.

Kesät Satu viettää Hassin talossa, Hassinkylällä, Hassinjoen rannalla Keski-Suomen Jämsässä.

Semmoinen paikka se. Melkein kylällinen Hasseja.

Satu Hassi on hyvillään siitä, etteivät taistolaiset päässeet valtaan. Jos olisivat päässeet, nyt riittäisi kaduttavaa.
Satu Hassi on hyvillään siitä, etteivät taistolaiset päässeet valtaan. Jos olisivat päässeet, nyt riittäisi kaduttavaa.
Kuva: Eriika Ahopelto

Kapinaa ja luokkasotaa pihoilla

Kun kahvit on juotu, aletaan selailla vanhoja valokuva-albumeja. Muutama kuvista on päätynyt myös muistelmateokseen.

Kirjassa Hassi kokoaa arkisista palasista laajan ja syvätarkan kuvan omasta lapsuudestaan. Vaivihkaa syntyy riemastuttavan yleispätevä esitys sodanjälkeisestä Suomesta talsimassa kohti parempia aikoja.

1950-luvulla lapsia kuritetaan piiskalla ja tukkapöllyllä ja kissanpojat tapetaan paiskaamalla päätä seinään. Tarpeet tehdään puuseessä, ja kylän kirjastoksi riittää kaappi alakoulun luokkahuoneessa.

Sadun elämä mullistuu vuosikymmenen lopussa, kun perhe asettuu Tampereen Kissanmaalle. Monta ihmettä ilmaantuu kertarysäyksellä: lämmin vesi, suihku, kylpyamme ja sähköhella. Lopulta peräti televisio.

Pihoilla käydään yhä kapinaa ja luokkasotaa, köyhien kortteleiden pojat vastaan vauraamman väen jälkikasvu.

Moderni ja perinteinen maailma elävät rinta rinnan. Kun elintaso kasvaa, perhe pöristelee Wartburgilla pitkin Pohjoismaita. Samaan aikaan helluntailainen mummu opettaa yhä korttipelin, tanssin ja elokuvat synniksi.

"Lapsen sää ainakin saat"

Sukupuoliasioista ei puhuta. Ja vaikka jotakin outoa sattuu, on parasta pysyä vaiti. Ettei häpeä kaadu omaan niskaan.

Satu kertoo äidille, kun koulun pihan voimistelutelineille ilmaantuu aikuinen mies ja koskettelee tyttöjä pikkuhousujen alta. Satu on se, joka saa nuhteet.

Niinpä tyttö päättää olla hiljaa myös siitä, mitä tapahtuu hämäränä syysiltana vuosia myöhemmin.

Kaksi noin viidentoista ikäistä Hipposkylän lättähattua iskee neljä vuotta itseään nuorempaan tyttöön kiinni, kiskoo raviradan aidan tuntumiin ja painaa maahan.

"Lapsen sää ainakin saat", ähkäisee toinen pojista. Pelko raskaudesta piinaa Satua pitkään. Helpotus tulee vasta parin vuoden päästä, kun kuukautiset alkavat.

Tyttöjen ja naisten syyllistäminen on koodattu kulttuuriin. Raskaaksi tulleita lukiolaistyttöjä erotetaan koulusta.

Väinö Linna avasi silmät

–Se se oli, Täällä Pohjantähden alla . Väinö Linnan romaani avasi silmät, Satu Hassi kertoo.

Nuori Satu, seurakunta-aktiivi ja ahkera partiolainen, havahtuu sortoon ja epätasa-arvoon. Koulussa, maassa, maailmassa. Hänestä ja kaveri Anusta tulee vakaasti porvarillisen koulun ensimmäiset vasemmistolaiset.

Partiolaisten himoittu Mannerheim-solki ei tunnu enää miltään. Pian nuori nainen lukee innolla Leniniä .

Erkki Tuomioja näkee Hassin esiintymässä Teiniliiton liittokokouksessa ja kehuu tämän pitäneen kokoushistorian ensimmäisen sosialistisen puheen.

Hassi kuvaa kirjassa tiensä puolueen soturiksi ja myös kasvunsa ulos liikkeestä. Kirja päättyy vaiheeseen, jossa vihreys vie voiton. Hassi on tyytyväinen, että muutos tapahtuu reilusti ennen Neuvostoliiton kaatumista.

Hassi sivuaa kirjassaan taistolaisliikkeen vääristymiä, kuten miesvaltaa ja gurujen ja kellokkaiden harrastamaa pöksylähetystä, nuorten toverien seksuaalista hyväksikäyttöä.

Kun Hassi itse agitoi pitkin maata, housut pysyvät jalassa. Entisen seurakuntanuoren synnintunto on kuitenkin sen verran verissä, että pari edesottamusta jää kaivelemaan.

Kuten se ilta, jolloin Hassi hyppää parin lonkeron jälkeen Warren rattiin ja kuskaa pikku hiprakassa Aulikki Oksasen bussipysäkille. Kylätie on autio, mutta silti nolottaa vieläkin.

Porvareille punainen Hassi on pelottava ilmestys. Kokoomuspiireissä hänestä käytetään pilkkanimeä Katurassi.

Samoissa piireissä kehitetään erityinen huumorinlaji, Satu Hassi -vitsit. Ne ovat muunnelmia hölmöläistarinoista.

Kansanedustaja Satu Hassi on kirjoittanut muistelmakirjan lapsuudestaan ja villistä nuoruudestaan. Kuva Satu Hassin kotialbumista.
Kansanedustaja Satu Hassi on kirjoittanut muistelmakirjan lapsuudestaan ja villistä nuoruudestaan. Kuva Satu Hassin kotialbumista.
Kuva: Eriika Ahopelto

"Hölmöilyt jäivät sanalliselle tasolle"

Satu Hassi on hyvillään, etteivät taistolaiset päässeet valtaan. Jos olisivat päässeet, nyt riittäisi kaduttavaa.

–Hölmöilyt jäivät sanalliselle tasolle.

Palavassa nuoruudessa oli silti hyvääkin. Esimerkiksi Vietnam- ja Chile-solidaarisuudessa tai ydinaseiden vastustamisessa ei ole mitään hävettävää.

–Lopetan kirjan sanomalla, että rakastan niitä nuoria ihmisiä, joita olimme.

Entisiin taistolaisiin iskee aika ajoin nostalgia ja bileissä lauletaan kaikki chydeniukset ja agit propit, mitkä suinkin muistetaan.

Liittyykö Hassi vanhojen toverien kuoroon?

Hassilta laulukekkerit ovat jääneet vähiin ja tyttärien lahjoittama työväenlaulukaraoke käyttämättä. Mutta mikä ettei, ehkä jonain vappuna se kaivetaan esiin.

–Eikös se mene suomalaisilla puoluekannasta riippumatta niin, että kun vähän otetaan, aletaan laulaa työväenlauluja.

–Ja kun otetaan vähän lisää, vaihdetaan virsiin.

Satu Hassin muistelmateos Mannerheim-solki ja punalippu (Siltala) julkistetaan Helsingissä 31. tammikuuta.
Kirjoittava poliitikko

Satu Hassi

Kansanedustaja Satu Maijastiina Hassilla, 66, on pitkä poliittinen ura, johon mahtuu eduskunnan lisäksi kunnallispolitiikkaa, ministeriys, työ Euroopan parlamentissa sekä jakso vihreiden puheenjohtajana.

Muutamista elämänvaiheistaan hän on kirjoittanut kansien välissä aiemminkin, mutta katkelmallisesti. Saattaa olla, että nyt ilmestyvä varhaisvuosien muistelmakirja saa vielä joskus jatkoa.

Eniten Hassia kiinnostaisi kirjoittaa kirja isänsä äidin elämästä. Tarinaan mahtuu dramatiikkaa ja väkevää ajankuvaa.

Hassi tunnetaan myös runoilijana. "Pitkään aikaan ei ole ollut sellaista mielentilaa, jossa alkaisi tulla runoja. Voi olla, etten ole ollut riittävän ahdistunut. Ehkä ilmastonmuutos muuttaa tämänkin asian", Satu Hassi pohtii.