Olenko oi­keas­ti luova vai hui­jaan­ko vain?

Opettajan väheksyvät sanat saivat professori Lauri Järvilehdon luopumaan rakkaasta harrastuksesta teininä. Nyt hän kirjoitti veljensä kanssa kirjan, jottei muiden tarvitsisi epäillä luovuuttaan.


Paavo Järvilehdon (oik.) mukaan kasvu lahjakkaassa sisaruskatraassa on antanut enemmän voimaa kuin luonut kateutta. Rima on silti korkealla, kun kaikki ovat huippuja omalla alallaan. – Meillä on läheiset välit koko koplalla. Suoraa kilpailuasetelmaa ei tule, koska olemme kaikki eri aloilla, mainossuunnittelija Paavo Järvilehto sanoo. Vierellä isoveli, kirjailija, professori ja muusikko Lauri Järvilehto.
Paavo Järvilehdon (oik.) mukaan kasvu lahjakkaassa sisaruskatraassa on antanut enemmän voimaa kuin luonut kateutta. Rima on silti korkealla, kun kaikki ovat huippuja omalla alallaan. – Meillä on läheiset välit koko koplalla. Suoraa kilpailuasetelmaa ei tule, koska olemme kaikki eri aloilla, mainossuunnittelija Paavo Järvilehto sanoo. Vierellä isoveli, kirjailija, professori ja muusikko Lauri Järvilehto.

Kun professori Lauri Järvilehto oli lapsi, hän oli umpi-innoissaan piirtämisestä. Hän piirsi etenkin sarjakuvia – avaruussankari Todd McHerosta ja omituisesta kävelevästä silmästä nimeltä Sami Silmämonsteri syntyi albumi toisensa jälkeen.

Kun Järvilehto oli kahdeksannella luokalla, hän piirsi kuvaamataidon tunnilla sarjakuvasivun, jossa urheilullinen agentti seikkaili liikkuvan junan katolla ja kamppaili vihollisagentteja vastaan. Kuvaamataidon opettajan tuomio oli tyly: ”Olet teknisesti ihan taitava, mutta tässä ei ole mitään luovaa. Kaikki on lainattu suoraan James Bondista.”

Kahdeksasluokkalaisen orastavan taiteilijan kynä putosi saman tien, eikä se ole siitä 28 vuoteen noussut.

Vielä siinä vaiheessa, kun Järvilehto oli jo julkaissut lähes kymmenen levyä ja useamman kirjan, hänen mielessään kummitteli kuvaamataidon opettajan sanojen kirvoittama epäilys: ”Mitä jos minä en olekaan luova?”

– Joku arpi siitä jäi ja ne sanat jäivät alitajuntaan, mutta ehkä niistä pitäisi olla kiitollinen, Järvilehto sanoo.

– Teki mieli osoittaa, että kuvaamataidon opettaja oli väärässä.

Luovuus ei ole mystinen synnyinlahja

Ajatus luovuudesta tai sen puutteesta on kummitellut filosofin mielessä vuosikymmenet, vaikka oma perhe on ollut siitä luovimmasta ja lahjakkaimmasta päästä.

Sisaruskatraaseen kuuluu yhteensä kahdeksan lasta: viisi veljestä ja kolme sisarta.

Pesueen vanhimmat, kaksoset Aki ja Petri Järvilehto, ovat tuttuja nimiä suomalaisesta pelimaailmasta. Alan varsinainen pioneeri Petri Järvilehto muistetaan muun muassa Max Payne -menestyspelin kehittäjänä.

Yksi veljistä työskentelee erikoislääkärinä Oulussa, ja veljeksistä nuorin Paavo Järvilehto on palkittu mainossuunnittelija ja strategi. Hän on suunnitellut maailmanlaajuisia mainoskampanjoita muun muassa Finnairille, Aurinkomatkoille ja Nokialle ja voittanut näistä lukuisia kansainvälisiä tunnustuksia, mukaan lukien ”internetin Oscarin”, Webbyn.

Suurperheen isä on neurotieteen emeritusprofessori Timo Järvilehto. Laurin ja Paavon äiti Rauni Järvilehto on tehnyt työuransa radiotoimittajana ja televisio-ohjaajana.

Läheisten menestys on ”järjettömän inspiroivaa”, mutta samalla myös hieman pelottavaa.

– Kun rima on korkealla kaikkien touhuilussa, niin kyllähän välillä tulee sellainen olo, että eikö voisi joskus osata hieman vähemmän, Paavo Järvilehto nauraa.

– Tulee olo, että eikö ole riittävän hyvä, jos ei saa teipattua tuotteellaan koko Lontoon keskustaa, Järvilehto jatkaa ja viittaa isoveli Petrin Max Payne -menestykseen.

Lahjakas perhe tai ei, Järvilehtojen mukaan luovuus ei ole mystinen synnyinlahja, joka joillakin on ja toisilta puuttuu. Jako luoviin ja ei-luoviin on kunkin pään sisäinen maisema, josta voi hankkiutua eroon.

– Jokainen ihminen on luova. Vähän samaan tapaan kuin pääsääntöisesti jokainen ihminen osaa kävellä ja puhua. Se on taito, joka karttuu harjoittelemalla ja jota voi kehittää opettelemalla erilaisia menetelmiä, veljekset kuvaavat.

Väärässä oleminen yksi luovuuden voimalähteistä

Kun Paavo ja Lauri Järvilehto puhuvat, on välillä vaikea muistaa, kumpi on kumpi. Myös veljesten yhdennäköisyys on silmiinpistävä. Luovuudessa sen sijaan on eroja.

– Mulla on mappeja ja kansioita täynnä listoja, ja Paavo vain pelmahtaa paikalle ja esittelee idean, Lauri Järvilehto sanoo.

– Joo, minulle muistiinpanot ovat kummallinen käsite, pikkuveli myöntää.

Toisaalta kaikki riippuu siitä, miten luovuus määritellään.

– Kumpikin varmasti kyseenalaistaa asioita, ja siihen luovuus kiteytyy. Että nähdään vaihtoehtoja.

Järvilehtojen mukaan kaikkein vaarallisin oppi, minkä entisaikojen koulu ihmisille opetti, oli se, että ei saa olla väärässä. Juuri väärässä oleminen on yksi luovuuden tärkeimmistä voimavaroista.

– Oma kouluminäni pohjautui siihen, että olin laiska koulussa. Lähinnä kuulin, mitä kaikkea tein väärin, ja kun se ei kelvannut, tein kaiken omalla tavallani. Työteliäs voi olla sillä saralla, joka on oma intohimo, vaikkei sopisikaan muottiin, Paavo Järvilehto kertoo.

– Mutta silti aina välillä usko loppuu ja tulee tunne, että olenko oikeasti luova vai feikkaanko vain.

Järvilehtojen filosofian mukaan vain uskaltamalla olla väärässä voi edes uskaltaa kokeilla jotain. Kokeiluhan määritelmällisesti sisältää erehtymisen mahdollisuuden.

Jos tietää, että onnistuu varmasti, ei kyse ole kokeilusta.

Aikuisilta luovuus silti usein unohtuu. Lapsilla ei ole epävarmuutta omasta luovuudestaan, koska heidän päähänsä ei ole vielä iskostunut rutiineja, malleja ja normeja, kuinka asiat ”pitäisi tehdä”.

– Jossain testissä ekaluokkalaisilta lapsilta kysyttiin, kuinka moni heistä tuntee olevansa luova. Kaikkien kädet nousivat. Kun samaa asiaa kysyttiin kuudesluokkalaisilta, vain murto-osa viittasi, Lauri Järvilehto pohtii.

Pitämällä yllä luovaa intoa me säilytämme osan siitä, minkälaista oli olla pieni lapsi.

– Luovuus on kivaa, koska se tekee tavallisesta arjesta kiehtovampaa. Elämästä tulee elävämpää.

On sanottava enemmän kyllä

Jotta luovuus pääsisi valloilleen, meidän kaikkien tulisi opetella sanomaan enemmän kyllä. Yksinkertaisetkin rutiinit muuttuvat hetkessä hauskemmiksi, jos omista tavoistaan uskaltaa poiketa. Paavo Järvilehto kertoo yksinkertaisen esimerkin.

– Olin kaupassa nuorimmaiseni Vilman kanssa, ja hän ehdotti, että ostetaanko vain keltaisia asioita. Sitten ostimme vain keltaisia asioita ja meillä oli todella hauskaa.

Kun ensin opettelee sanomaan kyllä, oppii myös, milloin on hyvä hetki sanoa ei.

– On vähän sama asia, jos ajat autoa ja painat koko ajan kaasua. Silloin ajat kohta päin puuta, Lauri Järvilehto sanoo.

Järvilehtojen mukaan elämme sikäli kummallista aikaa, että osaamme kehittää yhä fiksumpia robotteja ja algoritmeja tekemään puuduttavia hommia. Ihmisen rutiinit puuduttavat nopeasti.

Tehtaassa parhaiten pärjää robotti. Siksi myös tehdasvallankumouksen yhteydessä syntynyt ajatus koulutuksesta oli parhaimmillaan tuottaessaan robotteja.

– Sata miljardia hermosoluamme kaipaavat tekemistä, ja jos ei sitä ala kuulua, iskee turhautuminen. Nykyaikana yhä useammin robotit tekevät robottien työt. Ihmisten on aika herätä olemaan ihmisiä.

Paavo ja Lauri Järvilehdon kirja PIM! Olet luova ilmestyy 21.1.2020.

Ketkä?

Paavo ja Lauri Järvilehto

Kotoisin Oulusta, asuvat nykyään Uudellamaalla.

Paavo Järvilehto on pikkuveli, Lauri Järvilehto on isoveli. He ovat syntyneet kahden vuoden välein vuosina 1977 ja 1979.

Paavo Järvilehto on palkittu mainossuunnittelija ja strategi. Hänen perheeseensä kuuluu puoliso ja kolme lasta.

Lauri Järvilehto toimii Aalto-yliopistossa työelämäprofessorina ja on perustanut Filosofian Akatemian. Hän on kirjoittanut kuusi suomenkielistä tietokirjaa, viimeisimpänä startup-maailmaa käsittelevän teoksen Kiitorata. Nuorempana hän tuotti yli kuusikymmentä musiikkiprojektia ja työskenteli vuoden Svenska Teaternin kapellimestarina. Hänen perheeseensä kuuluu puoliso ja viisi lasta.