Poliittisen ja taloudellisen eliitin päivittäisessä propagandassa kilpailukyky-sana tunkee silmille joka tuutista.
Todellisuudessa se on savuverho poliittisille toimille: leikkauksille, julkisen talouden supistamiselle, palkkojen alentamiselle ja elinkeinoelämän myötäilylle, kuten yritys- ja pääomaverotuksen keventämiselle.
EK ja kauppakamari lobbaavat näitä jopa komission rahallisella tuella.
Tunnetut ekonomistit Paul Krugman (US) ja Samuel Brittan (GB) toteavat, että asiaa, josta yleensä puhutaan "kilpailukykynä", ei edes ole olemassa.