Viime perjantaina eduskunnassa oli melkoinen päivä. Oikeushyvä ja joidenkin katsantojen mukaan kansallinen hyvä olivat vastakkain.
Uskon, että kansanedustajat ovat käyneet mielessään läpi erilaisia skenaarioita ja ovat näitä asioita mielessään pyöritelleet ja tehneet kovaa punnintaa. Valiokuntakokouksissa on varmasti ollut hyvin paksua ilmaa.
Lain kannattajat ovat painottaneet lain korkeaa kynnystä ottaa käyttöön, kun mekanismi käännytyslain käyttöönottoon menisi eduskunnan kautta aina kun välineellistettyä maahanmuuttoa väitettäisiin käytettävän. Tätä ajatusta ja kuvaa on mediassa tarjottu kansalaisille.
Käännytyslain heikkous on juuri siinä, ettei turvapaikkahakemusta voi jättää käsittelyyn vaan siinä annetaan ohut valitusoikeus. Näin ollen tulijoiden taustat jäävät selvittämättä sekä myös oikeus turvapaikkaan Suomessa. Vaikka turvapaikkaan ei olisi oikeutettu, hakija saa kuitenkin asianmukaisen käsittelyn.
Mielestäni kyseessä on hyvin hauras laki oikeudellisesti katsottuna. Mutta tämä on toki oma mielipiteeni. Sanoisin myös, että esimerkiksi käännytyslakia vastustavilla muutamilla SDP:n kansanedustajilla on lainopillista koulutusta taustalla, joten heidän mielipidettään asioista ei kannata väheksyä tai mitätöidä.
Kannatin Nato-jäsenyyttä, mutta epälogiikkaa en voi kannattaa. Siksi kirjoitin sosialidemokraatisen puolueen jäsenenä käännytyslain vastaiseen vetoomukseen nimeni. En halua näistä minkäänlaisia kyseenalaisia ennakkotapauksia. Kansanedustajilla on vastuu kertoa äänestäjille miksi puollatte lakia ja miten ihmisoikeudet on huomioitu laissa käytännössä. Onko näkökulmanne ainoastaan vain kansallinen turvallisuus?
Jos ette kerro niin sekin on valinta, josta tietenkin vastaatte itse kansanedustajina äänestäjienne edessä. Toisin äänestäneet eivät ole mitään maanpettureita eivätkä viidennettä kolonnaa, jos he eduskunnassa äänestivät perusoikeuksien puolesta käännytyslakia vastaan.