kolumni: Mud­dus­jär­ven pa­lis­kun­nan met­säs­tys­kiel­to on tais­te­lu­huu­to

Influenssa: Ro­va­nie­mi aloit­taa inf­luens­sa­ro­ko­tuk­set mar­ras­kuus­sa – aikaa ei voi vielä varata

Kolumni

”Oi­keaa” kris­tin­us­koa ei ole

-

Monet Raamatun käskyt, moraalikäsitykset ja uskonnolliset opit tuottavat moraalisia ja älyllisiä ongelmia-. Uusi testamentti hyväksyi vielä orjuuden ja naisen epätasa-arvoisen aseman. Paavalin mukaan naisen tuli peittää päänsä, hänen ei tullut palmikoida hiuksiaan eikä laittaa koruja. Naisen ei kuulunut myöskään opettaa. Kristikunta on etääntynyt tuollaisista ”talibanien” moraaliopeista.

Moraalikäsityksiä suuremman, nimittäin uskomisen ongelman nykyihmiselle tuottavat kristinuskon varsinaiset uskonnolliset opit eli uskomukset, koska niitä toisin kuin käskyjä ja moraalikäsityksiä koskee kysymys, voidaanko niitä pitää totena. Ja mikä on opillinen minimi, jonka perustella kirkko tunnustaa ihmisen uskovaksi ja hän voi pitää itseään uskovana? Pappien puheissa uskon minimi on milloin mitäkin.

Uuden testamentin kirjoitukset heijastavat auttamatta aikansa maailmankuvaa: käsityksiä historiasta, ihmisestä, luonnosta ja kosmologiasta. Ajan mielikuvitusmaailma oli nykyihmisen silmin villi.

Evankelistat Markus, Matteus, Luukas ja Johannes eivät olleet Jeesuksen opetuslapsia eivätkä olleet itse nähneet häntä, saati Marian siittämistä Pyhällä hengellä. He kirjoittivat muiden kertomusten, oman kulttuurinsa ja maailmankuvansa perusteella noin 40-80 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Ajan myötä kertomukset saivat yhä mielikuvituksellisempaa sisältöä.

Kertomus tietäjiä Jeesus-lapsen luo ohjanneesta tähdestä ei sovi nykyajan kosmologiaan. Sen kannalta on satua myös se, että Jeesus kohotettiin taivaaseen ja pilvi peitti hänet näkyvistä.

Jeesuksen ajan juutalaisten keskuudessa usko aikojen loppuun ja kuolleiden ylösnousemukseen oli yleistä. Usko Jeesuksen ylösnousemukseen perustui opetuslasten tulkintaan heidän kokemistaan ilmestyksistä. Alkukirkko uskoi Jeesuksen aloittaneen kuolleiden ylösnousemuksen ja elettävän lopun aikoja. Niinpä Paavali uskoi Jeesuksen tulevan takaisin vielä hänen eläessään.

Alkukirkossa kastettiin ihmisiä heidän omaksuttuaan uskon Jeesukseen. Jeesuksen toisen tulemisen viivästyessä oli vaikea uskoa omien lasten joutuvan kadotukseen. Lapsikaste omaksuttiin. Se helpotti helvettiopin hyväksymistä, pakanoista viis. Helvettioppi tuottaa edelleen moraalisia ja älyllisiä vaikeuksia. Kun Jeesus ei pian tullutkaan, muutama miljardi hänestä tietämätöntä pakanaa lisää on ehtinyt joutua kadotukseen.

Kreikkalaisten kirkkoisien kristinuskoon juurruttama ja edelleen tavanomainen usko sielun kuolemattomuuteen on ristiriidassa kuolleiden herättämisen opin kanssa. Nykykirkon tunnustus muotoutui noin kolmen vuosisadan kuluessa monien kiistojen tuloksena kirkolliskokousten päätöksin.

Oikeaa kristinuskon tulkintaa ei ole. Muuttuvat tulkinnat, opillinen joustavuus uskon ”minimissä” ja vaikeiden asioiden sivuuttaminen ovat pitäneet ja pitävät kristinuskoa hengissä. Valistuksen ja moraalisen sivistyksen kasvun ansiosta kristityt eivät enää juuri tapa ja sodi opillisten erimielisyyksien vuoksi. Jeesuksen rakkauden käsky ei siihen riittänyt.