Matka Rovaniemen taidemuseon salien läpi on jännittävä kokemus monelle koululaiselle. On ihan pakko jäädä muusta joukosta jälkeen, jotta voisi hetken ihmetellä sitä kaikkea, mikä silmien ohi vilahtaa.
Aamuisen avajaisyleisön kohde on Kulttuuritalo Korundin toisessa päässä. Siellä, kolmessa alakerran salissa, on esillä Lapin yliopiston kuvataidekasvatuksen opiskelijoiden kokoama Nurinkurin-näyttely.
Kutsuvieraita on niin paljon päiväkodeista ja lähikouluista, että ohjelmalliset avajaiset on pakko pitää kerrosta ylempänä. Ne ovatkin aivan parhaasta päästä, sekä mainion sirkustaiteilija Mika Formusen että mutkattoman yleisön ansiosta.
Mutta nyt alakertaan, näyttelyn kuraattorin, opiskelija Katariina Haaviston seurassa.
– Vaikka olenkin kuraattori, näyttelyn työt on valittu yhdessä. Jokainen meistä kymmenestä on selannut internetissä Jenny ja Antti Wihurin rahaston tuhansia teoksia käsittävää taidekokoelmaa itsenäisesti ja tehnyt omat ehdotuksensa Nurinkurin-teemaan sopivista teoksista, hän kertoo.
– Teemaa voikin lähestyä monesta eri näkökulmasta, leikkisästi tai pohtien, mikä tässä maailmassa on nurinkurin? Vaikka näyttely on rakennettu lapsiyleisölle, emme halunneet mukaan pelkästään esittäviä tai kivoja aiheita.
Leikkisää ja synkkää
Ensimmäinen sali on nimetty Leikkisäksi saliksi. Sen lähtökohdaksi valikoitui Pekka Jylhän teos Mitä se elämä on? Täytetty possu ja avajaisvieraat tuijottavat yhdessä seinänkokoista nurinkurista peiliä, joka vääristää vartaloiden suhteita. Teos kiehtoo nuorta yleisöä.
Toinen salia hallitseva teos on Elina Sarlinin Avara, jossa ollaan konkreettisesti irti maasta.
– Siinä riemu ja pyllistys kiteytyvät. Ensin hypätään ylös ja tullaan varmasti myös alas kovaa vauhtia, Haavisto kuvailee.
Keskimmäinen sali on teemaltaan Synkkä, ja kahteen muuhun saliin verrattuna se on ainakin vakavamielisempi. Salia hallitsee Jarmo Mäkilän tummasävyinen teos Poikien leikit. Maalauksen ikkunasta avautuu syksyisen harmaa maisema, ehkä synkkäkin ja leikitkin hieman arveluttavat katsojaa. Maalauksen eri hahmoissa taiteilija on kuvannut itseään.
Sille tuo vastapainoa toinen isokokoinen teos, Stig Baumgartnerin Valkoinen taulu, jossa Haaviston sanoin on eräänlainen hullunmylly käynnissä. Abstraktissa kuvakielessä on reilusti liikettä mukana.
Molemmat teokset ovat nyt ensi kertaa esillä Rovaniemen taidemuseossa.
– Kolmannen salin suunnittelu lähti liikkeelle Eemil Karilan luurankoteoksesta, Heavenly Beach. Karila maalaa luurankoja, joista ei voi nähdä ihonväriä. Olemme kaikki samanlaisia, kuraattori kuvailee.
Vaaleanpunaisella pohjalla kuvatut luurangot näyttävät kiinnostavan avajaisyleisöä.
Salin väljä teema on Tiloja. Siihen kuuluu esimerkiksi Outi Heiskasen Leikkimökki, rapistuneista ikkunoista rakennettu pienen kasvihuoneen näköinen installaatio.
Harvinaista yhteistyötä
Lapin yliopiston ja Rovaniemen taidemuseon yhteistyö on Suomen oloissa ainutlaatuista – ja se on jatkunut jo noin 20 vuoden ajan.
– Joka vuosi ei tehdä näyttelyä, mutta toteutetaan ainakin työpajoja lapsille ja nuorille, kertoo museolehtori Kaija Kähkönen.
Hän kiittelee Nurinkurin-näyttelyn työryhmää ja antoisaa yhteistyötä heidän kanssaan. Myös kuvataidekasvatuksen yliopistonlehtori Anniina Koivurova pitää työryhmää poikkeuksellisen motivoituneena ja innostuneena.
Kokoelma-amanuenssi Riitta Kuusikko muistuttaa, että yhteistyön tärkeimpiä tehtäviä on korostaa tuleville kuvataideopettajille taidemuseoiden merkitystä osana kuvataideopetusta.
Pitkään jatkunut yhteistyö on ollut muutoinkin vaikuttavaa.
– Opiskelijoidemme joukosta on päätynyt useita ihmisiä museoalalle, Koivurova kertoo.
Nurinkurin-näyttelyn on koonnut työryhmä, johon kuuluvat Katariina Haaviston ohella Mari Parpala, Mari Järviluoma, Eevi Ylönen, Sonja Pasanen, Raisa Hautamäki, Reetta Breilin, Tiina Ukkola, Emmi Kinnunen ja Veikko Mehtälä.