Nuorten tans­si­teat­te­ri­ryh­mä teki esi­tyk­sen kiu­saa­mi­ses­ta

Rimpparemmin uusi nuorten tanssiteatteriryhmä tuo ensi-iltaan tunteikkaan esityksen nimeltä Vääränvärinen lintu.

Rimpparemmin nuorisoteatterin tanssija Essi Yrjänheikki istahtaa keskelle kulttuuritalo Wiljamin lavaa. Kaverit ympäriltä kaikkoavat. Se kuuluu tämän esityksen luonteeseen.

Essi on yksin. Hänen ohitseen kävellään ja hänen ylitseen hypitään. Kun hän nousee ylös, hänet painetaan alas.

Jos muut haluavat, he asettuvat hänen ympärilleen. Pois ei pääse, ja niinpä hän on aivan toisten lähellä, aivan toisten keskellä ja aivan aivan yksin.

"On tämä varmaan aika raa’an näköinen kohtaus", Essi Yrjänheikki miettii.

Niin on.

"Äiti sanoi, että tämä oli ihan kamala", Saaga Salonen sanoo.

Kohtaus on osa Rimpparemmin nuorisoteatteriryhmän esitystä Vääränvärinen lintu , joka tulee ensi-iltaan ensi keskiviikkona. Nuorisoteatteri aloitti tanssiteatteri Rimpparemmin uutena harrastajaryhmänä viime syksynä. 15–20-vuotiaille suunnatussa ryhmässä on seitsemän tanssijaa.

"Päätimme perustaa tällaisen ryhmän, koska se on lähempänä Rimpparemmin nykytoimintaa kuin perinteinen klassinen tanssikoulu", Rimpparemmin tanssija Atte Herd kertoo.

Kansantanssiryhmänä aikanaan aloittanut Rimpparemmi on profiloitunut yhä enemmän tanssiteatteriksi.

Kiusaaminen valikoitui ensi-iltaesityksen aiheeksi yhteisen ideoinnin kautta. Tanssiteatterin nuoret työstivät ideaa ohjaajiensa kanssa, ja syksyn aikana syntyneistä aihioista koreografikaksikko Atte Herd ja Viljami Pekkala suunnittelivat lopullisen esityksen.

Esityksessä yhdistyvät tanssi-ilmaisu ja puheteatteri. Lisäksi esityksessä on nuorten esiintyjien kirjoittamia tekstejä.

"Varsinaista laulua ei ole, mutta muuten on koko ilmaisun skaala käytössä", Herd kuvaa.

Teatteriryhmän nuorille kiusaaminen on antanut ajattelemisen aihetta, mutta ensi-illan kynnyksellä tehdyssä haastattelussa puheen painopiste on jo esiintymisessä, ilmaisussa ja yleisön huomioimisessa.

"Se, mitä tuossa lavalla ajattelen, on että pitää töniä näyttävästi", Elli Ojala kertoo.

Vaikuttavassa tanssikohtauksessa syrjityn osaa esittävä Essi Yrjänheikki nostaa esityksestä ilonaiheekseen sen monipuolisuuden.

"Minusta tässä tanssiteatteriesityksessä on hienoa se, että monenikäiset voivat samaistua tähän."

Omia kohtauksiaan nuoret eivät luonnollisestikaan näe yleisön silmin, mutta välillä voi katsojankin ikkuna avautua. Atte Herd ja Viljami Pekkala ovat pitäneet teemaa yllä oheisharjoituksissa, joissa on purettu kiusaamisrooleja ja keskusteltu siitä, mikä on esityksen merkitys suhteessa todellisuuteen.

"Tässä on erikoista se, että on koreografina saanut itselleen tosi pahan olon, kun on katsonut heidän tekemistään lavalla", Pekkala sanoo.

Nuorille esiintyjille Vääränvärinen lintu näyttäytyy toisenlaisena kokemuksena. Ehkä vakava aihe myös osaltaan auttaa hahmottamaan esittävän taiteen merkitystä.

"Vaikka lavalla tapahtuu kamalia, itsestä se ei tunnu pahalta, koska tietää, että sitä ei tapahdu meidän esiintyjien keskinäisessä elämässä oikeasti", Saaga Salonen sanoo.

Juttua korjattu 30.5. Esityksen nimi on Vääränvärinen lintu, ei vääränlainen lintu.