Tunnustan: minä se olin. Lähetin oululaisen kirjaston henkilökunnalle sapekkaan sähköpostiviestin, jossa moitin asiakaspalveluaikojen ulkopuolella, omatoimiajalla riekkuvaa nuorisoa.

Riekkumisella tarkoitin kaikkea sitä, mitä me lehtisalissa hiirenhiljaa istuvat aikuiset katsoimme alta kulmain: älytöntä älämölöä, eläimellisetä elämöintiä ja volyymitasoa, joka oli aikuiselämän marinadissa ylikypsyneille aisteillemme liikaa.