Kolumni

Nuoret ky­se­le­vät, missä on ro­bot­ti­mum­mo – mu­seois­ta jää muis­ti­jäl­ki

-
Kolumni

Olen aiemmin Lounais-Lapin kolumnissani kirjoittanut, mikä merkitys museoilla oli minulle lapsena ja nuorena. Kuvailin lapsuuteni Pohjanmaan museon vilpoisaa ja hämyisää sisääntuloa, Taidehallin avaraa valoisuutta. Kirkossa tuijottelin Albert Edelfeltin Paimenten kumarrusta. Olin kiinnostunut Pohjanmaanmuseon posliinihuoneista vaikuttuen läpikuultavan ohuista, eksoottisin merkein koristelluista kupposista.

Tikanojan kokoelmassa saatoin nähdä Myntin, Westerholmin ja Gallen-Kallelan teoksia tai esillä saattoivat olla myös esim. Courbert, Degas, Gauguin, Matisse, Millet, Picasso ja Vlaminck. Taiteilijoiden nimet olivat teini-ikäiselle nimiä muiden joukossa, mutta moni teos jäi mieleen, visuaalisena muistona.

Vuonna 1989 kuvataideopettaja vei luokkani Kalervo Palsan (1947-1987) muistonäyttelyyn. Kirkkaissa väreissä hehkuvat maalaukset aiheuttivat heikotusta, mutta myös ikuisen muistijäljen. Koulumaailmalla onkin suuri merkitys lasten ja nuorten ja museoiden kohtaamisissa. Museo on huippupaikka kasvuikäiselle, sillä taide on elämys, joka jättää jäljen ja sytyttää kipinän taiteesta nauttimiseen ja kulttuurin arvostamiseen. Vuonna 2020 Tornion kaupunki vastaanotti Kultainen papukaijamerkki-tunnustuksen tuestaan ja myönteisestä suhtautumisestaan lasten ja nuorten parissa tehtävään kulttuuri- ja taidekasvatustyöhön.

Alakouluikäisinä koulunsa kanssa Aineen taidemuseossa vierailleet, nyt jo nuoret aikuiset, kyselevät museoomme tullessaan ”robottimummoa” kuin vanhaa tuttavaa tai sukulaista. Kyseessä on tietysti Aineen taidemuseon kokoelmaan kuuluva, torniolaisen taiteilijapari Pekka (1981) ja Teija Isorättyän (1981) teos Invalid Robot A1 vuodelta 2010. On pettymys, jos joudumme kertomaan, että teos ei ole näyttelyssä vaan ansaitulla lepotauolla taidemuseon teosvarastossa.

Mutta paljon muuta nähtävää on! Taidekasvatustyötä tekevä kollega kertoi, että lapsiryhmä oli kysellyt auringosta häikäistyneen pronssimiekkosen perään.

Tapio Junnon (1940-2006) veistos Vastavaloa oli uuden näyttelyn myötä vaihtanut sijaintiaan ja löytyikin nyt uudelta paikalta. Lasten suosikit ja tarkkanäköiset havainnot taiteesta ovat usein aikuista hämmästyttäviä.