Nor­ja­lai­set ha­lu­si­vat pai­kal­lis­ta olutta Ro­va­nie­mel­lä ja saivat Lapin Kultaa – Kau­pun­ki tar­vit­see pa­ni­mon, totesi Arturs Dutka

Tyttö vai olut?

Lapin Panimon toimitusjohtajalta Arturs Dutkalta udellaan usein, mikä toi hänet Latviasta Rovaniemelle.

Tyttö se oli.

Dutkalla oli hyvä työpaikka hovimestarina Riikan Radisson SAS -hotellissa. Riika oli kaunis ja mukava, mutta elämä miljoonakaupungissa hektistä.

25-vuotias Dutka halusi pysähtyä ja miettiä. Kuka minä olen ja mihin haluan mennä?

Latvialainen tyttöystävä, nykyinen vaimo, opiskeli vuoden Rovaniemen ammattikorkeakoulussa ja sai pian sen jälkeen töitä opiskelupaikkansa projektista. Eri maissa asuminen sai riittää ja Dutka muutti vaimonsa perässä Rovaniemelle.

Panimomestari on maalaispoika, joka syntyi tunnetun olutkaupungin Bauskan kupeessa, kuutisenkymmentä kilometriä Riikan eteläpuolella. Aluetta halkoo kaksi jokea, jotka yhdistyvät kaupungissa kuten Kemijoki ja Ounasjoki Rovaniemellä.

Melkein kaikilla oli pieni maatila, kun Dutka oli lapsi ja elettiin neuvostovallan aikaa. Maatilat toimivat kuin kommuuni. Yksi tuotti perunoita, toinen viljaa.

15-vuotiaana Dutka lähti 160 kilometrin päähän tunnettuun olutkaupunkiin Cesisiin opiskelemaan. Suomessa se on tavallista, mutta Latviassa iso juttu.

”Olen sellainen ihminen, joka heittää itsensä uusiin ja hauskoihin juttuihin”, Dutka sanoo.

Ensimmäinen ammatti oli hienopuuseppä. Se tarkoittaa, että Dutka osaa valmistaa huonekaluja käsityökaluilla ilman isoja koneita.

Hän työskenteli alalla puoli vuotta. Joka päivä sai ideoida uutta, mutta Dutka kaipasi ihmisiä. Hän lähti opiskelemaan hovimestariksi Riikaan.

Esimies tuli Puolasta ja haastatteli englanniksi. Dutkan kielitaito oli sitä luokkaa, että hän osasi ulkoa kahden englanninkielisen laulun sanat.

Kävi tuuri.

Ryhmähaastattelussa oli Dutkan lisäksi kaksi tyttöä. He vastasivat ensin, kun haastattelija kysyi, miksi he halusivat työpaikan. Dutka totesi vain, että olen samaa mieltä.

Dutka sai työpaikan Riikan Radisson SAS:ista ja myöhemmin yleni hovimestariksi. Pesti on ollut paras koulu niin työhön kuin elämään ylipäätään, hän pohtii.

”Siellä ymmärsin, että minä välitän laadusta. Laatu on tärkeää, maksoi mitä maksoi.”

Norjalaiset vieraat halusivat tilata paikallista olutta Rovaniemellä, mutta sitä ei ollut. Pöytään kannettiin Lapin Kultaa.

Vieraat istuivat Dutkan kanssa Olivers Cornerissa erään projektin päätösseminaarin jälkeen. Dutka mietti, että eihän Lapin Kultaa voi kutsua paikalliseksi. Lappilaista siinä on enää nimi.

Se oli vahvistus: Tässä on reikä, joka pitäisi täyttää.

Dutka oli opiskellut projektijohtamista Rovaniemen ammattikorkeakoulussa, saanut töitä projektihallinnosta ja viettänyt hommissa kymmenkunta vuotta. Hän halusi yrittäjäksi ja etsi sopivaa alaa. Sen piti olla jotain, mitä hän osaa, mikä kiinnostaa ja mitä Rovaniemellä tarvitaan.

”Rovaniemellä käy vuosittain yli puoli miljoonaa matkailijaa, ja he haluavat ostaa paikallista. Millainen on kaupunki ilman omaa panimoa?” Dutka kysyy.

”Kaupunki on kaupunki, jos siellä on yliopisto ja panimo.”

Laatua. "Laatu on tärkeää, maksoi mitä maksoi", Arturs Dutka toteaa.

Kuva: Greta Virranniemi

Pienpanimot ovat nousseet viimeisen 5–6 vuoden aikana. Pohjoisessakin tulokkaita on useita. Start up -yritys aloitti oluen tuotannon Tornion panimossa uudelleen viime vuonna ja Ouluun perustettiin Sonnisaaren panimo 2014.

”Pohjois-Suomen pienpanimot eivät kilpaile keskenään vaan tekevät yhteistyötä”, Dutka iloitsee.

Dutka saattaa tapahtumissa ohjata asiakkaita Oulun tai Tornion panimojen pisteille, jos heidän haluamaansa olutta ei löydy. Naapuripanimot toimivat hänen mukaansa samoin.

”Me emme vertaile, kumman olut on parempaa. Siitä joko tykkää tai ei tykkää.”

Läheisten panimoiden ja paikallisten ravintoloiden kanssa on suunnitteilla muun muassa olutfestivaaleja, joiden kautta halutaan nostaa esiin olutkulttuuria. Tarkemmin panimomestari ei vielä halua suunnitelmista kertoa.

Ensimmäiset Lapin Panimon oluet keitettiin vuosi sitten heinäkuun lopussa. Välineet olivat uusia ja hyvälaatuisen oluen valmistus haastavaa. Kattiloiden paineet eivät pysyneet kohdillaan, mutta asiaa ei voinut korjata heti. Kattilat olivat täynnä mallasjuomaa.

Nyt laatu on Dutkan mielestä hyvää.

”Minä saan maistaa oluita joka päivä. Se on ehkä maailman toiseksi paras työpaikka. Mikä on paras, sitä en tiedä, koska siellä en ole vielä ollut.”

Aluksi panimossa valmistui kolmea eri olutta. Pian laatuja on tarjolla kymmenen, kun kauppoihin putkahtaa kaksi uutuutta kesä-heinäkuun vaihteessa.

” Riski on Lapin amber lagerin pikkuvahva veli. Vuoden juhlaolut on vehnäolut Tähkä , joka on raikas ja kevyt kesäolut”, Dutka kuvaa.

Hän toivoo, että paikalliset yrittäjät innostuisivat teettämään oluita omilla etiketeillään. Panimo on jo tehnyt Lapland Hotelsille Lumi -olutta.

Oluen myynti pyörähti Dutkan mukaan käyntiin odotettua paremmin. Tuote oli uusi ja ihmiset uskalsivat maistella.

”Matkailijamäärät ja sesongit vaikuttavat paljon meidän myyntiin”, Dutka toteaa.

Jouluna oluet kävivät hyvin kaupaksi, mutta tammi-helmikuussa hiljeni. Myynti lähti nousuun jälleen laskettelukaudella ja laskuun toukokuussa. Kesän alettua ja terassien auettua kauppa on kääntynyt jälleen kasvuun.

”Haasteita on joka päivä. Ehkä isoin on olutkulttuurissa. Miten voisimme auttaa kasvattamaan täkäläistä kulttuuria niin, että myös paikalliset uskaltaisivat kokeilla?”