Suomen lainsäädäntö kieltää rasismin edistämisen ja väkivallalla uhkaamisen. Kukaan ei näytä silti puuttuvan mainittuihin rikoksiin. Miksi ei? Kysymys nousi taas esille, kun Suomen vastarintaliikkeen johtohahmo pahoinpiteli liikkeen järjestämässä mielenosoituksessa ohikulkijan. Pahoinpidelty kuoli myöhemmin todennäköisesti pahoinpitelyssä saamiinsa vammoihin. Pahoinpitelijä on vangittu, mutta hänen rasistista aatetta julistaneet toverinsa ovat yhä vapaalla jalalla.
Kyseinen vastarintaliike on osa pohjoismaista, Ruotsista johdettua uusnatsijärjestöä. Se kertoo tavoittelevansa pohjoisen rodun ylivaltaa, demokratian tuhoamista ja kansallissosialismia – väkivaltaa kaihtamatta. Liikkeen jäsenet ovat syyllistyneet väkivaltaisiin tekoihin aikaisemminkin.
Apuun on huudettu lakia. Joidenkin mielestä kyseisen kaltaiset, äärioikeistolaiset liikkeet on kiellettävä. Monelta on jäänyt huomaamatta, että laista löytyvät jo pykälät, joiden perusteella tällaisten porukoiden julkinen esiintyminen voidaan halutessa estää. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on kriminalisoitu. Myös väkivaltaa ja jopa sillä uhkaamista vastaan löytyvät lakiaseet. Yhdistyslakikaan ei salli kaikkea.
Lainsäädännössä on varmasti tältäkin osin parantamisen ja tiukentamisen varaa, mutta sitäkin tärkeämpää on se, että lakia aletaan toteuttaa myös käytännössä.
Ääriryhmien harjoittamaan rasismiin, väkivaltaan ja muihin laittomuuksiin on puututtava heti ja kovalla kädellä. Tällaisten porukoiden puuhat on myös tuomittava yksiselitteisesti. Niitä ei pidä hyväksyä, eikä ymmärtää missään olosuhteissa edes sivulauseissa, kuten jotkut lainsäätäjistä eli kansanedustajista näyttävät jostakin kumman syystä yhä tekevän.
Yhteiskunnallinen asenneilmapiiri Suomessa on koventunut jatkuvasti. Syitä ilmiöön voidaan etsiä myös poliittisesta järjestelmästä. Päättäjien joukossa on – niin pöyristyttävältä kuin se kuulostaakin – henkilöitä, jotka flirttailevat enemmän tai vähemmän avoimesti rasismin kanssa. Tämä on rohkaissut elämässään pettyneet, rasismiin taipuvaiset ja muut syntipukinetsijät tulemaan ulos kaapista pimeine ajatuksineen, aatteineen ja jopa tekoineen. Ruma käytös on muuttunut vähitellen normaaliksi käytökseksi.
Yhteiskuntarauhan säilymisen kannalta olisi suotavaa, että päättäjät kantavat vastuunsa ja ottavat opiksi virheistään. Äänten kalastelu ihmismielen pimeitä ennakkoluuloja vahvistamalla on paitsi alhaista myös tuomittavaa puuhaa, mikä ei johda mihinkään hyvään, mutta kylläkin paljoon pahaan.