Noin kolmasosa lääkäreistä olisi valmis auttamaan vaikeasti sairasta potilasta päättämään itse elämänsä, jos lainsäädäntö sen sallisi. Suunnilleen yhtä suuri osa lääkäreistä on sitä mieltä, että näin toimivaa lääkäriä tulisi rangaista.
Noin kaksi lääkäriä viidestä on joskus lievittänyt potilaan kärsimystä tietoisena siitä, että toiminta saattaa lyhentää potilaan elämää. Heistä valtaosa kokee toimineensa oikein.
- Tulokset osoittavat, että kysymys kuolinavusta jakaa lääkärikuntaa. Tutkimuksen tarkoituksena on herättää keskustelua lääkärikunnan sisällä, sanoo Lääkäriliiton tutkimuspäällikkö Jukka Vänskä.
Lääkäriliiton ja Duodecimin kyselyyn vastasi yli 3 000 lääkäriä. Yli 90 prosentilla vastaajista on kokemusta kuolevien hoidosta. Kysely julkistettiin tänään Lääketieteen etiikan päivän Hyvä kuolema -seminaarissa.
- Eutanasia eli aktiivinen kuoleman tuottaminen voi olla yksi kuolinavun muoto, mutta se rajattiin tässä kyselyssä pois, toteaa Vänskä.
Aiemman, vuonna 2013 tehdyn kyselyn mukaan noin puolet lääkäreistä olisi valmiita laillistamaan eutanasian Suomessa. Lainsäädäntö voisi lääkäreiden mukaan olla samantapainen kuin Hollannissa. Kuitenkin vain viidesosa lääkäreistä oli valmis toteuttamaan eutanasiaa käytännössä.
Kuolinapua voi Lääkäriliiton mukaan olla hoitotoimenpiteen tekeminen, hoidosta pidättäytyminen taikka se, että potilaalle annetaan neuvot ja väline päättää itse elämänsä.
- Kuolinavussa lääkärin toiminnan tarkoituksena on kärsimyksen lieventäminen elämän loppuvaiheen hoidossa eli silloin, kun hoidetaan oireita eikä enää sairautta, selventää Vänskä.
Kuolinapua voi olla esimerkiksi se, että luovutaan kuolemaa lähestyvän potilaan nesteytys- tai ravitsemishoidosta. Vänskä huomauttaa, että aiheen termit eivät ole kovin selkeitä eikä kuolinavulla ole vakiintunutta määritelmää.
