Se käveli kankeasti. Muodot olivat kulmikkaat. Mutta hieno se oli. Kiiltävää sinervää metallia pinta, hienoja yksityiskohtia täynnä – ainakin lapsen silmin. Mutta se liikkui, ja mikä tärkeintä, puhui.
- My name is Tommy, se esitteli itsensä käheällä äänellään.
Se oli 1980-luvun alkua, kun pikkusisko sai joulupukilta pienen robotin, varsinaisen ihmetyksen.