Rovaniemeläislähtöinen Niko Aslak Peltonen on kirjailijavieraana pääkirjastolla tiistaina. Hänen esikoisteoksensa oli pienoisromaani Erämaan morsian. Tuorein teos Katse aurinkoon on Suomen itsenäisyyden alkuajoista kertovan, kuusiosaisen romaanisarjan ensimmäinen osa.
– Muistaakseni 11-vuotiaana tutustuin Tolkienin teoksiin. Ne herättivät minussa ihmetystä – että ihminen voi keksiä tällaista – ja välittömän halun tehdä samaa itse. Olen ailahdellut kirjoittamisen suhteen, mutta viimeiset viitisen vuotta olen panostanut lähinnä kaunokirjallisuuteen.
– Katse aurinkoon lähtee sisällissodan päättymisestä eli siitä, mihin suurin osa viimeaikaisesta käsittelystä loppuu. Halusin valottaa porvarillisen puolen tuntoja sodan jälkeen kahdesta eri näkökulmasta: poliittisen äärioikeistolaisuuden ja vähitellen modernisoituvan kulttuurielämän.
– Varmaankaan kovin moni ei ole perillä siitä, millaista myrskyä sisällissotaa seurannut aika oli. Oli heimosotaretkiä, valtiomuotoriitoja ja jopa uskomattomia fantasioita vaikkapa Pietariin hyökkäämisestä. Samaan aikaan piti rakentaa uutta valtiota likimain tyhjästä. Minua alkoi jossain vaiheessa kiinnostaa juuri tuo aikakausi. Se on paljon hankalammin polarisoitavissa kaunokirjallisuuteen kuin sisällissota.
– Historian itseääntoistavuus on vähän sellainen lentävä lause. Ei eri aikoina tapahtuvia kehityskulkuja voi rinnastaa suoraan toisiinsa.
– Siinä mielessä historia toki toistaa itseään, että aina ihmiset lähtevät mukaan aatteisiin, jotka tarjoavat helppoja vastauksia vaikeisiin ongelmiin.
– Se oli kaikenlaisten varsin räväköiden liikkeiden aikakautta. Romaanissani käsittelen ohimennen esimerkiksi teosofiaa, joka oli vaikutusvaltaisten kulttuuripiirien suosiossa. Se liittyy osaltaan tolstolaisuuteen ja pasifismiin, joita jotkut kulttuurihenkilöt kannattivat näkyvästi.
– Nuorekkaammassa kulttuurielämässä haluttiin modernisoida suomalainen taide. Se tarkoitti vaikutteiden ottamista muualta Euroopasta, mikä oli tietysti myrkkyä kansallisille konservatiiveille, joille runouden mitallisuudesta luopuminenkin tuntui pilkkakirjoitusten aiheelta.