Pekingin MM-kisojen seiväskarsinnan tyylikkäästi selvittänyt Minna Nikkanen odottaa, että hän löytää asennepuolelta lisäpuhtia keskiviikkona hypättävään loppukilpailuun. Karsinnassa on aina oma erityinen jännityksensä, koska siinä on oikeastaan vain menetettävää.
Finaalissa voi yrittää rempseämmällä otteella.
- Loppukilpailupaikka oli minimitavoite. Nyt haluan pistesijoille, Nikkanen kertoi.
- Täytyy yrittää finaalissa rennosti ja rohkeammin. Siihen on joka tapauksessa helpompi lähteä kuin karsintaan.
Suomen ennätystä kolme kertaa tällä kaudella parantanut Nikkanen ylitti karsinnassa 455:n kolmentoista muun hyppääjän tapaan. Hän hyppäsi varmasti, vaikka karsinnassa oli ylimääräistä painetta.
- Tässä oli normaalia enemmän jännitystä. Karsinta on aina sellainen, Nikkanen tunnusti.
- Sain silti tehtyä normaaleja suorituksia.
Nikkanen antoi itselleen pienen miinuksen vain onnistuneesta viimeisestä hypystään.
- Hipaisin rimaa, vaikka hyppy nousi hyvin riman päälle. En varmaan malttanut viedä hyppyä loppuun saakka.
Säätä ja rataa Nikkanen kehui, mutta tuuli aiheutti pientä huolta.
- Välillä oli myötätuulta, välillä puhalsi vastaan. Onneksi tällaisella isolla, suljetulla stadionilla tuuli ei yleensä ole kovin voimakas.
Pyörivä tuuli on silti hyppäämistä vaikeuttava tekijä. Se aiheutti pudotuksia jo karsinnassa, joten siitä on hyötyä niille, jotka osuvat hyvään tuulirakoon.
- Tuuli voi vaikuttaa joihinkin, Nikkanen mainitsi pohdiskellessaan omia finaalimahdollisuuksiaan.
Nikkanen, 27, paransi kesäkuun alussa SE:n 455:een. Elokuun alussa hän kohensi Porin Kalevan kisoissa 456:een ja Kuortaneella 460:een. Pekingissä hän käytti viimeisessä karsintahypyssään samaa seivästä kuin Kuortaneen ennätyssuorituksessaan.