Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallitus epäonnistui suuren sote-uudistuksen valmistelussa. Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallitus jatkoi siitä, mihin edeltäjä jäi, mutta lopputuloksesta ei ole takeita. Hallitus päätti viime keväänä lisätä sote-palveluihin valinnanvapautta, mikä toi valmisteluun lisää jännitettä.
Peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) on antanut sote-järjestämislain valmistelulle jo useita takarajoja, mutta kaikki takarajat ovat pettäneet. Konkreettista esitystä ei saatu valmiiksi vappuun eikä juhannukseen mennessä.
Iso uudistus etenee verkkaisesti, mutta suuri linjaa alkaa olla silti tiedossa. Tämä koskee erityisesti kuntien asemaa. Uudistus vie noin puolet kuntien tehtävistä maakuntatasolle. Tämän luulisi herättelevän kuntapäättäjiä pohtimaan, miten palvelut järjestetään.
Viimeinen Lapissa toimeenpantu kuntaliitos on Rovaniemen kaupungin ja Rovaniemen maalaiskunnan yhdistyminen. Se edesauttoi Rovaniemen kasvu-uralle, mutta Lapin kuntia esimerkki ei kannustanut.
Kemin ja Tornion seudulla on tehty useita aloitteita kuntien yhdistämiseksi, mutta jokainen aloite ja selvitys on osoittautunut turhaksi. Nähtäväksi jää, muuttaako suuri sote- ja maakuntauudistus toteutuessaan asenteita Meri-Lapissa.
Itä-Lapissa kehitys on ollut viime vuosina Lapin synkintä. Sellutehdas lähti Kemijärveltä eikä pitkään odotettu Soklin kaivos toteutunut. Kun nuoret muuttavat työn perässä muualle, kuntarakenteet käyvät vanhanaikaisiksi.
Se mitä takavuosina kiivaasti vastustettiin, onkin nyt vireillä. Sekä Pelkosenniemen että Savukosken valtuustot päättivät reilu viikko sitten käynnistää kuntaliitoselvityksen. Työ alkaa syksyllä.
Vaikka Pelkosenniemen ja Savukosken neuvottelut johtaisivat kuntaliitokseen, suurta kuntaa ei synny. Uuden kunnan väkiluku jäisi noin kahteentuhanteen asukkaaseen.
Syksyllä käynnistyvät neuvottelut osoittavat, että Itä-Lapissa on herätty. Yhdistäminen antaisi hieman lisää paukkuja esimerkiksi koulupalvelujen järjestämiseen. Kehityksen suuntaa se ei yksin käännä.
Lapin kuntien talouden ja lappilaisten kannalta keskeistä on, millä tavalla kunnille tulevia valtionapuja jaetaan tulevaisuudessa. Monessa kunnassa yli puolet palvelujen järjestämiseen käytettävistä rahoista tulee nyt valtionavuista.