Nero sai vihdoin kodin: Pet­ra­set adop­toi­vat koiran Ro­ma­nias­ta – Nero on tähän saakka elänyt kadulla ja koi­ra­tar­has­sa

Romanialaisen Neron taustaa ei varmuudella tiedä kukaan. Todennäköisesti se on syntynyt kadulla ja elänytkin siellä nuoruusvuotensa. Tammikuussa Nero muutti Romaniasta Rovaniemelle ensimmäiseen oikeaan kotiinsa.

Nyt Nero istuu kotisohvalla Anne Petrasen kainalossa. Se arastelee hieman vieraita eikä ryntää heti tekemään tuttavuutta.

Nero on kuitenkin kotiutunut nopeasti. Se lensi Helsinkiin 20. tammikuuta ja matkusti sieltä Anne ja Pepe Petrasen kanssa yöjunalla kotiin Rovaniemelle. Yhteiseloa on siis takana vasta kuukauden päivät.

”Tähän saakka kaikki on sujunut hyvin. Jos yllätyksiä on ollut, ne ovat olleet pääasiassa positiivisia”, Anne Petranen sanoo.

Petrasen pariskunnalla ei ollut aikomuksena hankkia uutta koiraa sen jälkeen, kun pitkäaikainen perheenjäsen Etta-koira kuoli puolitoista vuotta sitten. Koiraihmisenä Anne Petranen kuitenkin katseli usein Rescueyhdistys Kulkureiden nettisivuja , joilla esitellään kotia etsiviä koiria. Myös hänen sisarentyttärellään Elina Malkamäellä oli sama harrastus.

”Laitoimme toisillemme linkkejä, että katsopa nyt tätäkin ihanaa tapausta.”

Lenkillä. Petrasten Nero ja Elina Malkamäen Redi ovat molemmat Romaniasta, mutta koirien tausta on erilainen. ”Nämä ovat viisaita koiria ja tottuneet reagoimaan nopeasti eri tilanteisiin. Muuten ne tuskin olisivat edes säilyneet hengissä”, Anne Petranen ja Elina Malkamäki sanovat.
Lenkillä. Petrasten Nero ja Elina Malkamäen Redi ovat molemmat Romaniasta, mutta koirien tausta on erilainen. ”Nämä ovat viisaita koiria ja tottuneet reagoimaan nopeasti eri tilanteisiin. Muuten ne tuskin olisivat edes säilyneet hengissä”, Anne Petranen ja Elina Malkamäki sanovat.
Kuva: Pekka Aho

Viime keväänä Anne löysi sivuilta Neron, silloiselta nimeltään Pertin. Valokuvien ja kuvausten perusteella Pertti vaikutti mukavalta persoonalta. Pertti toi mieleen Etan, jota se muistuttaa ulkonäöltäänkin.

”Minulle koirat ovat persoonia samalla tavalla kuin ihmisetkin. En ole koskaan pitänyt tärkeänä sitä, että koira on jotakin rotua, sillä muut ominaisuudet ovat oleellisempia”, Anne Petranen sanoo.

Marraskuussa Petraset tekivät päätöksen, että he haluavat adoptoida Pertin. Sen jälkeen Kulkurit-yhdistys haastatteli Petraset selvittääkseen, että he ovat liikkeellä oikeilla motiiveilla ja tietävät, mihin sitoutuvat.

Pertin kohdalla piti kaiken muun lisäksi ottaa huomioon koiran ikä. Pertti on arviolta 7–9-vuotias, koiraksi siis suhteellisen iäkäs. Petraset eivät kuitenkaan edes halunneet nuorta koiraa.

”Olemme itsekin jo sen ikäisiä, että meille sopii hyvin tällainen rauhallisempi tapaus. Lisäksi huomasimme Ettan kautta, kuinka hienoa on elää vanhan koiran kanssa. Vanhassa koirassa voi olla samanlaista lämpöä ja viisautta kuin vanhoissa ihmisissä”, Anne Petranen sanoo.

”Nero tulee nyt tervehtimään häntä heiluen, kun jompikumpi isäntäväestä palaa kotiin. Neron luonne alkaa tulla esiin sitä mukaa, kun se oppii luottamaan.

Kotona Rovaniemellä Pertin nimi vaihtui pian Neroksi, ja koira alkoi totuttelemaan uuteen elämään. Muutos oli suuri, sillä Nero on viettänyt viime vuodet koiratarhassa eikä se ilmeisesti ole koskaan aikaisemmin elänyt saman katon alla ihmisten kanssa.

Aluksi Nero suhtautui uusiin olosuhteisiin varauksellisesti, mutta parin päivän päästä se jo hyppäsi sohvalle Petrasten viereen. Edistysaskel on sekin, että Nero tulee nyt tervehtimään häntä heiluen, kun jompikumpi isäntäväestä palaa kotiin.

”Neron luonne alkaa tulla esiin sitä mukaa, kun se oppii luottamaan meihin”, Pepe Petranen sanoo.

Redi (vas.) ja Nero ovat tutustuneet Rovaniemellä uuteen elementtiin, lumeen.
Redi (vas.) ja Nero ovat tutustuneet Rovaniemellä uuteen elementtiin, lumeen.
Kuva: Pekka Aho

Petrasten lisäksi myös Elina Malkamäki sai tammikuussa Romaniasta uuden perheenjäsenen. Redi saapui Suomeen kaksi viikkoa myöhemmin kuin Nero.

Redin tausta on hiukan toisenlainen kuin Neron, sillä se on ehtinyt asua koiratarhassa vain pari vuotta. Redi suhtautuu ihmisiin uteliaasti ja innostuneesti.

”Redi on luultavasti alun perin asunut ihmisten kanssa, mutta se on myöhemmin hylätty. Ehkä siitä on ajateltu vahtikoiraa, mutta se onkin ollut liian kiltti sellaiseen hommaan”, Malkamäki arvelee.

Malkamäellä on jo ennestään pieni japanese chin Yasu, mutta hän halusi myös sellaisen koiran, jonka kanssa voi ulkoilla ja harrastaa. Aktiivinen ja iloinen Red sopiikin hyvin lenkkeilykaveriksi.

Rotukoiraa Malkamäki ei enää halunnut, sillä hänen mielestään monet koirarodut on jalostettu liian pitkälle, jopa sairaiksi. Hänestä on myös järjetöntä tuottaa uusia koiranpentuja maailmaan, jossa suuri osa koirista elää surkeissa oloissa.

”Tällä tavalla pystyn antamaan edes yhdelle koiralle paremman elämän.”

Yhdistys

Rescueyhdistys Kulkurit

Tavoitteena kulkukoirien ja -kissojen määrän väheneminen sekä eläinten olojen ja kohtelun paraneminen.

Työ kohdistuu pääasiassa Romaniaan, jossa yhdistyksellä on useita yhteistyökumppaneita.

Toteuttaa ja tukee sterilointikampanjoita yhdessä paikallisten toimijoiden kanssa.

Tukee koiratarhojen toimintaa.

Yhdistyksen kautta Suomeen adoptoidaan vuosittain satoja koiria.

Lisätietoja: kulkurit.fi .